Yhdysvalloissa ei tullut viikossa vastaan yhtään amerikkalaista, ei edes republikaania, joka olisi uskonut, että republikaanien presidenttiehdokkaalla Donald Trumpilla olisi enää mahdollisuuksia yllättää presidentinvaaleissa 8. marraskuuta.
Varoituksen sana: tavattujen ihmisten joukossa ei ollut tulisieluisia trumpilaisia Amerikan sydänmailta, sitäkin enemmän politiikan ammattilaisia ja sisäpiiriläisiä New Yorkista ja Washingtonista.
On silti kuvaavaa, että vallanvaihtoa valmistelevaan republikaanitiimiin kuuluva ampui suoraan alas Trumpin voiton mahdollisuuden. Asiaan saattoi toki vaikuttaa, ettei Trumpin kampanja ollut maksanut hänen palk-
kaansa.
Amerikkalaiset sanovat: ”It’s not over until it’s over” eli se ei ole ohi ennen kuin se on ohi. Vaaleihin on vielä runsaat kaksi viikkoa, ja jotakin yllättävää voi aina tapahtua. Mutta silti: Hillary Clintonista on lähes varmasti tulossa presidentti. Kutakuinkin kaikki gallupit näyttävät tätä, ja lisäksi ero on kasvanut.
Trumpin kampanjan nopea lässähdys ei silti muuta muuksi sitä, että Yhdysvaltain sisäpolitiikka on aikoihin pahimmassa kriisissään. Ufoehdokkaan pääsy näinkin pitkälle on tästä kouriintuntuva todiste.
Kuten eräs haastateltu sanoi: Trump ei ole ilmiön syy vaan sen oire. Jos ei olisi tullut Trumpia, todennäköisesti olisi tullut joku toinen hänen kaltaisensa.
Trump-ilmiö ei tule tyhjästä. Globalisaatio vie työpaikkoja ulkomaille, keskiluokasta on pudonnut paljon ihmisiä ja valkoiset jäävät vähemmistöön reilun 20 vuoden päästä.
Newyorkilaisesta on oudolla tavalla tullut vähän koulutettujen valkoisten pahan olon tuntojen rujo tulkki. Heille ei ole väliä, mitä hän sanoo. He pitävät siitä.
Trump on kuitenkin itse suurin syypää siihen, että häntä uhkaa ehkä jopa murskatappio. Viisaammalla kampanjalla ja ilman skandaalipaljastuksia hänellä olisi hyvät yllätysmahdollisuudet muutosta alati janoavassa Amerikassa. Aikaa kääntää kampanjakurssia on enää liian vähän eikä se olisi uskottavaa.
Trumpilla olisi sauma ainakin tasaväkiseen kisaan siksi, että hänen vastustajansa on nimenomaan Hillary Clinton. Ulkomaailman on vaikea käsittää, kuinka epäsuosittu Clinton todellakin on Yhdysvalloissa (Trump on toki vieläkin epäsuositumpi).
Clinton on Washingtonin kerman sisäpiiriläinen. Hänen ammattitaitonsa on huippuluokkaa, mutta häneen on liitetty useita skandaaleja, olipa aihetta tai ei. Clinton on etäinen eikä ole niin sytyttävä puhuja kuin Amerikassa pitäisi olla.
Koska vaalitulosta pidetään jo selvänä, katseet ovat kääntyneet siihen, mitä tapahtuu vaalien jälkeen. Paljon puhutaan jopa poliittisesta väkivallasta, johon pettyneet trumpilaiset voisivat sortua. Tuskinpa sentään.
Trump on ollut myrkkyä republikaanipuolueelle. Mitä paremman tuloksen hän saa, sitä enemmän hän voi piinata puoluetta jatkossakin. Jos taas tulee rökäletappio, hän voi joutua lähtemään takavasemmalle ja perustaa vaikkapa televisiokanavan.
Kolmatta puoluetta Trump tuskin perustaa: siihen hänellä ei ole riittävää pitkäjänteisyyttä. Se on selvää, että republikaanit nuolevat tappion jälkeen haavojaan pitkään.
Demokraatit laskeskelevat voittavansa ainakin senaatin enemmistön jo siksi, että jaossa olevista paikoista (kolmasosa sadasta) suurin osa on ollut republikaanien käsissä. Edustajainhuoneen enemmistö pysynee republikaaneilla, mutta varmaa se ei ole.
Voittaessaan Hillary Clintonilla on kovat paikat edessään. Republikaaneja yhdistää vaalienkin jälkeen vain yksi asia eli viha Clintonia kohtaan, ja he käyvät hänen kimppuunsa armotta aina kun vain voivat.
Ulkopolitiikassa Clintonin uskotaan ajavan tiukempaa linjaa Venäjää kohtaan. Yhdysvalloissa on ollut yleensä niin, että republikaanit ovat olleet Venäjää kohtaan haukkamaisempia kuin demokraatit. Trumpin aikana on päinvastoin.
Ensin Clintonin on kuitenkin voitettava vaalit. Siihen asti maailma voi vain pidätellä hengitystään. Voitto ei ole kirkossa kuulutettu, mutta niin on jos siltä näyttää: Hillary Clintonista on tulossa Yhdysvaltain ensimmäinen naispresidentti ja Bill Clintonista ensimmäinen ensimmäinen mies.