Trio de Janeiro esiintyy Reilun kaupan markkinoilla Oulun Nukulla perjantaina 17. lokakuuta.
Trio de Janeiro on kolmen hengen kitarapartio, jossa Valumon Ville Leinonen ja Tuomas Luukkonen ovat lyöneet hynttyyt yhteen Office Building -yhtyeen Janne Laurilan kanssa. Kokoonpano esittää omien sävellystensä lisäksi tunnelmapaloja eri vuosikymmeniltä tyylilajiin katsomatta.
Ville Leinosen mielestä Trio de Janeirossa on kysymys kolmen sydänystävän niin harrastelijamaisen kuin ammattimaisenkin musisointi-innon tyydyttämisestä ilman suureellisia taiteellisia ambitioita. Kolme miestä ja kolme kitaraa kulkevat helposti pubista, taidenäyttelyn avajaisten ja kotibileiden kautta vaikka kirkollisiin seremonioihin.
"Trio de Janeiro täyttää sitä tyhjiötä, jota varsinaisten bändiemme tietty vakavuudella rakentaminen asettaa. Tuhansien soolokeikkojen jälkeen ajattelimme vain yhdistää voimamme", Leinonen selvittää.
"Tuomas on säestänyt kumpaakin, minua ja Jannea, joten luontevaa oli pistää koko systeemi yhden nimen alle. Ei tämä mikään bändi ole. Emme me mitään levyä ole tekemässä."
Matalalla profiililla
Laurila, Leinonen ja Luukkonen ovat tunteneet toisensa jo viitisen vuotta ja puuhailleet yhdessä yhtä sun toista vuosien varrella. Ensimmäisen Trio de Janeiro -keikkansa kolmikko soitti kesällä 2002.
"Olemme keikkailleet sopivan epäsäännöllisesti ja epämääräisissä pienissä pippaloissa, ihan matalalla profiililla. Nyt tämä alkaa kuitenkin paisua käsistä vähän liikaa, kun joutuu antamaan haastattelujakin", Leinonen naurahtaa ja uhkaa lopettaa kohta koko kokoonpanon.
Trio de Janeiron ohjelmisto koostuu tasapuolisesti Villen ja Jannen laulamista omista ja lainatuista kappaleista. Cover-osastolta löytyy ennen muuta vanhoja kantrivuodatuksia, esimerkiksi äskettäin menehtyneen Johnny Cashin 1950-luvun tuotantoa.
"Johnny on poissa, ja se tuntuu, mutta hyvällä tavalla. Siellä ne nyt Junen kanssa istuvat sylitysten taivaan laella. On sen miehen tuotannossa kahlaamista tällaisille noviiseille", Leinonen toteaa.
"Hank Williams on ehkä vielä astetta leikkaavampi ja suomalaiseen tuntoon osuvampi artisti. Kun Elviskin lauloi Williamsia, niin meidänkin täytyy. Jos Amerikassa ei mitään muuta hyvää ole, niin on siellä aina kuitenkin kantrimusiikin Hall Of Fame."
Ville Leinosen varsinainen bändi Valumo julkaisi järjestyksessään kolmannen studioalbumin ja neljännen pitkäsoittonsa Uuden aamun lauluja viime tammikuussa. Vastaanotto oli samanlainen kuin yhtyeen aiemmillakin kiekoilla.
"Uuden aamun lauluja teki niin sanotusti 'valumot', eli se käväisi ilmestyessään viikon listalla kymmenen kärjessä. Sen jälkeen se vaipui omaan sisäiseen kimallukseensa. Ne, jotka levyn ovat hankkineet, laittavat sen toisinaan stereoihinsa soimaan ja sytyttävät kynttilän", Leinonen maalailee.
Pääbändi tauolla
Tällä hetkellä Valumo on tauolla. Viimeisimmän konserttinsa yhtye soitti Helsingin Tavastialla heinäkuun lopulla. Tauko kestää niin kauan, että uusia lauluja on kertynyt tarpeeksi.
"Siihen voi vielä mennä vaikka vuosi tai seitsemän", Leinonen pelottelee.
Leinonen itse on parhaillaan tekemässä sooloalbumia, jonka on tarkoitus ilmestyä alkukeväästä 2004. Levyn laulut ovat tyyliltään riisuttua akustista chansonia ja flamencoa.
"Teksteissä matkustetaan rakastuneena ympäri planeetta Maan. Tämän levyn teen ihan yksin ja vasta sen valmistuttua selviää, teenkö keikkoja ja millaisella kokoonpanolla."