Veikkaan, että monella työpaikalla nähtiin maanantaiaamuna haukotuksia ja väsymyksestä verestäviä silmiä. Sunnuntai jää historiaan trillerinä, jossa paitsi Suomen Naisleijonat ensin voitti ja sitten hävisi maailmanmestaruuden, ja vaalivoittajaakin sai jännätä loppumetreille asti.
SDP:n vaalivoitto jäljitteli lähes samanlaista kaavaa kuin Naisleijonien ratkaisun hetket: pitkäksi venynyt ääntenlaskenta näytti aluksi puolueen kannalta lupaavalta, mutta etumatka kuroutui umpeen ääni ääneltä illan edetessä. Demarit ja Naisleijonat yrittivät olla tyytyväisiä tulokseen, vaikka suussa maistui karvas sivumaku. Enemmän oli tarjolla.
Oulun vaalipiirin 18 valituksi tulleen kansanedustajan joukossa on kuusi ensikertalaista. Sunnuntaina alkuillasta näytti siltä, että uusia kansanedustajia olisi tulossa enemmänkin valituksi, mikä sai ainakin alueen äänikuningattaren Hanna Sarkkisen (vas.) pohtimaan, mitä laaja ensikertalaisten määrä olisi tarkoittanut Oulun edun ajamisen kannalta.
”Myllyyn” totuttelu kun vie oman aikansa.
– En sano, etteivätkö uudet edustajat siihen pystyisi, mutta se pitää tiedostaa, että liikkeelle täytyy lähteä heti. Tarvitaan kykyä, taitoa ja suhteita, että saamme pohjoisen hankkeita edistettyä, Sarkkinen pohti.
Oulun vaalipiirin kansanedustajilla on yhteistyöryhmä, jossa on vaihtuva puheenjohtaja. Ryhmä tapaa eri tahoja niin maakunnassa kuin Helsingissä eduskuntatyön lomassa.
On kaikkien edun mukaista, että vaalien jälkeen puoluerajat ylittävä yhteistyö ajaa politikoinnin edelle, ja uudet kansanedustajat voivat yhdessä katsoa olennaiset hankkeet, joita lähdetään edistämään.
Kuten maakuntajohtaja Pauli Harju totesi (sivu 5): erityisen tärkeää se on nyt, kun etunamme ei enää ole oman alueen pääministeriä.
Tärkeää on, ettei Oulu jää etelän isojen kaupunkien ovimatoksi.
On aika ryhtyä hommiin.