Taivaansininen Fordson Super Dexta kylpee keskikesän auringossa Matti ja Irma Pekkalan pihamaalla Kaakkurissa. Vuoden 1962 traktorivanhus on kunnioitettavasta iästään huolimatta virheettömässä kunnossa pienintä yksityiskohtaa myöten.
– Vaan eipä ollut vielä talvella, Matti Pekkala virkkoo ja jatkaa:
– Traktori näytti siltä kuin se olisi sodassa ollut. Ajattelin, että näin hieno kampe pitää ehdottomasti kunnostaa.
Alunperin isän työjuhta
Pekkalan silmäterä on alkujaan hänen edesmenneen isänsä Veikko Pekkalan työjuhta.
– Tällä on kynnetty Kaakkurin peltoja kauan ennen markettien rakentamista.
Peltotöistä vapauduttuaan Super Dexta teki pitkän uran pihatyöläisenä, pääasiassa lumenluonnin parissa.
Matti Pekkalan ostettua traktorin perikunnalta itselleen mies päätti päästää koneen ansaituille eläkepäivilleen alkuperäisessä loistossaan.
– Traktori on ruiskumaalattu alkuperäisillä sävyillä, kromiosat on kiillotettu, sähköt uusittu ja rikkinäisiä pikkuosia vaihdettu uusiin.
– Kaiken olen tehnyt omin käsin, Matti Pekkala luettelee.
Hän kertoo sopivien maalien ja alkuperäisosien löytämisen olleen haastavaa, mutta apua niiden metsästämiseen on löytynyt kiitettävästi paikallista yrityksistä.
Karanteenipäivien piristys
Matti Pekkala kertoo Super Dextan entisöinnin tuoneen mielekästä sisältöä koronakevääseen.
– Korona ei varsinaisesti ollut syy alkaa tähän projektiin, mutta kieltämättä tämä on piristänyt karanteenipäiviä ja tuonut muuta ajateltavaa.
Hän laskeskelee traktorin kimpussa vierähtäneen keskimäärin kolmesta neljään tuntia päivässä.
– Joinakin päivinä on ollut tiukassa saada mies ruokapöytään, Irma Pekkala paljastaa.
Valtion Rautateiden palveluksessa elämäntyönsä tehnyt Pekkala kertoo aina tykänneensä rassata ja korjata kaikenlaista.
– Seuraavaa projektia ei ole vielä tiedossa. Juuri nyt tavoitteena on nauttia kesästä. Ja niin saa nauttia Super Dextakin.
– Pihahommat hoituu nuoremmalla Zetorilla, Pekkala tuumaa.
Hän pitää silmäteräänsä arvoisellaan tavalla: pois paahtavasta auringoista ja renkaita syöviltä pikiteiltä.
– Joskus saatan omaksi iloksi sen käyntiin hyrskäyttää. Joka kerta se starttaa ensiyrittämällä kuin palmun alta ja kehrää tasaisesti kuin kissa.
susanna.eksyma@forum24.fi