Opiskelijat Antti Seppälä ja Mika Kostamo kääntävät Trabantejaan kuvausasentoon. Homma käy helponnäköisesti oviaukosta työntämälläkin: Omaavathan Itä-Saksan ylpeydet vain kuudensadan kilon elopainon. Kummankin auton kulmassa komeilee siirtokilpi. Miksi ihmeessä joku rupeaa tuomaan kaksitahtista, duroplast-korista ja 26-hevosvoimaista kärryä Unkarista Suomeen ja vieläpä ajamalla?
Seppälä ja Kostamo valitsivat opiskelijavaihdon kohteekseen Unkarin ja viihtyivät siellä puoli vuotta.
"Koko ajan porukassa heitettiin puoliksi vitsillä, että Trabantti pitäisi ostaa. Viimeistään sitten, kun keväällä sitten yksi kaveri osti Trabin ja ajoi sen Suomeen, päätettiin Mikan kanssa, että nyt tai ei koskaan", Seppälä kertoo höräyttäessään autostaan korvia hivelevän kaksitahtihurinan.
Trabanteista on tulossa katoavaa kansanperinnettä. Huhun mukaan autojen hinnat ovat Itä-Saksassakin kohonneet huomattavasti.
"Unkari lienee ainoita maita, josta Trabeja saa vielä kohtuuhintaan. Mutta siellä ei kannata kaupoille ryhtyä, jos ei joko osaa unkaria tai tunne tyyppiä joka osaisi. Meillä oli onneksi paikallinen mukana auttamassa paperisodassa ja ostamisessa", Kostamo neuvoo.
Kummatkin autonomistajat kiittelevät unkarilaisen byrokratian nopeutta - vaikka maksut piti hoitaa postissa ja täytettäviä lippusia oli paljon, kaikki oli hoidettu yhdessä päivässä.
Ketterä, mutta tehoton
"Kaupungissa nämä ovat yllättävän mukavia ajaa, olisin olettanut huonommaksikin. Tosin ratti ja vinkkarin viikset ovat Itä-Saksalaisen ergonomian mukaisesti ohuita ja taipuisia", Seppälä kertoo vuosimallin -90 ajokistaan.
Kostamon kiesi on kuusi vuotta vanhempi, mutta yllättäen moottori on koko lailla äksympi. Vaikka rekisteriotteessa on sama määrä kilowatteja, syynä lienee edellisen omistajan ajotapa. Seppälän auto löytyi vanhalta papalta Budapestin lähistöltä.
"Auto tuntui varsinkin alussa tosi tukkoiselta. Kääntöpuolena oli kulutus, joka on tässä vain viisi litraa satasella, kun se taas Mikalla on kahdeksan. Liekö sitä sitten vähän viritetty", Seppälä tuumailee.
Koeajon jälkeen uudet autonomistajat singahtivat matkaan kuumassa kesäkuussa. Virkavallan kanssa ei Unkarin puolella ollut mitään ongelmia.
"Ennen Slovakian rajaa sitten meidät 'epäilyttävät trabimiehet' pysäytettiin. Poliisit tutkivat takakontit, mutta lähinnä naureskelivat ja ihmettelivät, olemmeko nyt ihan tosissamme viemässä näitä autoja Suomeen", Seppälä kertoo.
Trabejen varsin rajalliset tehot ilmoittivat itsestään viimeistään Slovakian julmassa Tatra-vuoristossa. Seppälän auto huusi kuin hinaaja kakkosvaihteella neljänkympin huimassa matkavauhdissa.
Ei oo hevosella heiniä
Matkaa Slovakian, Puolan ja Baltian maiden läpi tahditti yöpymiset edullisissa tienvarsihotelleissa, joissa yhdellä sun toisella oli kerrottavanaan Trabi-legendaa.
"Eräs motoristi muisteli juttua, kun hänen Itä-Saksalainen kaverinsa kertoi pysäköineensä Trabin väärään paikkaan. Hevonen oli syönyt sen katon. Heppa jäi sentään henkiin!"
Ainoa vika sattui Liettuassa, jossa Kostamon autosta puhkesi rengas. Trabantin vakiotunkki osoittautui hengenvaaralliseksi tellingiksi, mutta onneksi kevyt auto nousee tukevalla parrulla vipuamalla. Matka Liettuan Marijampolesta Tallinnan lautan kautta pohjoisiin korkeuksiin menikin jo rutiinilla. Siirtokilvet tuli kitkatta ja katsastus on työn alla.
"Ei kait siinä sitten. Nyt vain kauhulla odotellaan tullin autoveropäätöstä!"
