Nimimerkki ”Ei se ole niin justiin” kirjoitti hyvän ja ytimekkään mielipiteen siitä, ettei kaikesta tarvitse olla mielipidettä, eikä ihmisen tarvitse olla erityisesti jonkun puolella toista vastaan.
Itsekin olen tätä samaa ihmetellyt jo vuosia ja kummastellut, miksi ihmisten on niin vaikeaa olla väärässä, taikka vaihtaa jopa omaa mielipidettään. Onko se jotenkin paha, jos onkin väärässä tai jos haluaa nähdä asioita laajemmin asettumatta kenenkään puolelle? Onko paha, jos ei vain tiedä?
”En tiedä” on parempi vastaus kuin ajattelematon ja muilta lainattu näkemys. Epätietoisuus jättää oven auki pohdiskelulle, viisaudelle.
Oma näkemykseni on se, että mikäli oppii kuuntelemaan muita, punnitsemaan ja tarkastelemaan kriittisesti myös omia kantojaan, voi todella oppia jotakin. Näen sen pelkästään vahvuutena ja kypsän ihmisen merkkinä.
Onko niin, että meidät on opetettu pelkäämään häviötä tai väärässä olemista niin paljon, että se tarkoittaa suurin piirtein elämän romahtamista? Se on häiriintynyttä ja keskenkasvuista ajattelua, joka ei johda rakentaviin lopputuloksiin.
On myös valitettavaa, että nykyään rohkeus on usein vain kömpelöä rääväsuisuutta. Syljetään ulos mitä ikinä mieleen juolahtaa ja ollaan siitä vielä ylpeitäkin. Ihmisarvoamme ei ole sidottu siihen, olemmeko oikeassa vai väärässä tai kenen joukoissa seisomme. Olemme arvokkaita hiljaisina, epävarmoina ja tietämättöminäkin. Oikein tai väärin, ei kovin olennaista. Totuuksiakin on monia.