Pääkirjoitus

Tosi-tv kohtaa todellisuuden

Tosi-tv -ohjelmat ovat tulleet jäädäkseen, mutta ne ovat hiipumassa vain osaksi tarjontaa. Katsojien kyllästyminen on terve merkki siitä, että kyseessä on muoti-ilmiö eikä televisiovallankumous.

Vuosi sitten Idolsin karsinnat saivat Oulussa aikaan pitkän jonon.
Vuosi sitten Idolsin karsinnat saivat Oulussa aikaan pitkän jonon.
Kuva: Rasila Risto

Tosi-tv -ohjelmat ovat tulleet jäädäkseen, mutta ne ovat hiipumassa vain osaksi tarjontaa. Katsojien kyllästyminen on terve merkki siitä, että kyseessä on muoti-ilmiö eikä televisiovallankumous.

Harva kadulla kulkija tai iltapäivälehtien lukija oli voinut olla etukäteen huomaamatta, että yhdellä televisiokanavalla alkoi tiistai-iltana jälleen uusi tosi-tv -sarja, tai pikemminkin uusi tuotantojakso entisen formaatin pohjalle. Samaan taloon suljettujen nuorukaisten elämää päästään jälleen tirkistelemään viikosta toiseen, viihteestä kirjoittavien lehtien rummuttaessa taustatukea.

Televisio-ohjelmasta luodaan näin jonkinlainen kokonaisvaltainen mediaelämys, jossa katsoja voi katsella "tavallisten" ihmisten elämää ja halutessaan myötävaikuttaa heidän televisiokohtaloonsa". Kertakäyttöisiä julkkiksia on jälleen tarjolla iso kokoelma lisää.

Tällaista ei tehtäisi, ellei formaattia olisi testattu ja kannattavaksi havaittu. Erilaiset tosi-tv -ohjelmat, ensin ulkomaiset ja sitten kotimaiset, ovat muutamassa vuodessa nousseet tyhjästä osaksi viihdeohjelmien tarjonnan valtavirtaa. On ollut vaikea selata kanavia törmäämättä johonkin esiintyjään laulamassa tai syömässä toukkia tai "yhteisöön" äänestämässä jonkun jäsenensä pudottamisesta joukosta.

Katsojatilastot kertovat kuitenkin sitä, että joitakin poikkeuksia lukuunottamatta tämä formaatti on kertakäyttötavaraa. Toisten tuotantojaksojen suosio on usein romahtanut ensimmäisestä. Uutuudenviehätys on kadonnut, ideat näyttävät kuluneilta tai yksinkertaisesti aivan liian keinotekoisilta.

Suomalaisista kanavista Nelonen on tehnyt päätöksen lopettaa kotimaiset tosi-tv -tuotantonsa niiden suosion hiipumisen vuoksi. Samoilla markkinoilla kilpailevat MTV3 ja Subtv jatkavat ja sanovat omien ohjelmiensa pärjäävän. Ihme silti on, ellei niidenkin puolella karsintaa ala näkyä.

Tosi-tv -ohjelmat tulivat tekemään televisiotarjonnasta jotain erilaista. Lopputulos oli, että tarjonta samankaltaistui entisestään, kun kaikki viihdekanavat ryntäsivät samoille markkinoille. Edes tekemällä entistä raflaavampaa ei enää erottunut joukosta. Lisäksi näytti usein siltä, että suomalaiset tuotannot olivat vain kalpea kopio alkuperäisestä, isoilla resursseilla toteutetusta ohjelmasta.

Jäljelle jäävät ne formaatit, joissa on aidosti toimiva idea. Ehkä paras esimerkki tästä on laulukilpailu Idols, josta on jo tullut käsite. Viime kevään ylivoimainen hitti oli tanssiohjelma Tanssii tähtien kanssa, jota voi paljolti pitää perinteisenä musiikkiviihteenä.

Tällaiset suosioon nousseet ohjelmat eivät ole enää pelkkää tyhjänpäiväistä tirkistelyä, vaan pikemminkin normaalia ohjattua viihdetuotantoa.

Tämä kertoo siitä, että tosi-tv on törmännyt todellisuuteen: televisioviihde vaatii ammattitaitoisen toteutuksen ollakseen pitkän päälle kiinnostavaa. Pelkkä osallistujien nöyryyttäminen tai vaikeuksiin saattaminen ei enää tahdo toimia.

Kehityksestä on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Televisiovallankumousta ei tapahtunut, vaan yksi muoti-ilmiö tuli, kukoisti hetken ylivoimaisena ja kuihtuu nyt vähitellen osaksi muuta tarjontaa. Osa toki jää pysyväksi. Viihdeteollisuus tarvitsee uusia kasvoja koko ajan, ja erilaiset tosi-tv -formaatit ovat väylä nostaa niitä - mutta isokaan rummutus ei auta, jos idea ei enää toimi eikä katsojia kiinnosta.

Jos tilanne johtaa kotimaisen draamatuotannon nousuun, kaikki voittavat. Suomalainen televisio tarvitsee ammattitaitoisia suomalaisia esiintyjiä.