Kolumni

Torilla ei tavata

Tor-verkko nousi jälleen puheenaiheeksi, kun sen pimeydessä ryhdyttiin levittämään Psykoterapiakeskus Vastaamolta vuotaneita asiakastietoja.

Tavallisessa internetissä rikollistenkin piirissä tavataan pääsääntöisesti pidättäytyä törkeimmistä laittomuuksista, koska siellä ollaan jäljitettävissä. Tor-verkossa ei tavata, sillä se mahdollistaa käytännössä liki täysin varman nimettömyyden.

Suomessa Tor-verkon saama julkisuus on keskittynyt lähinnä laittomuuksiin. Sen piilopalveluissa levitetään lapsipornoa. Tarjolla on varastettua tavaraa, aseita ja väkivaltapalveluita aina palkkamurhiin saakka.

Tor-verkon uumenista voi Oulussakin tilata vain hieman kärjistetysti sanottuna kaikkia kuviteltavissa olevia huumeita ympäri vuorokauden kotiin kuljetettuna.

Ymmärrettävästi moni miettii, että mitä sellaisella verkolla tekee? Miksi ei suljeta koko roskaa?

Ensiksi on hyvä huomata, että Suomen muskeleilla ei suljeta Tor-verkkoa sen kummemmin kuin avointa internetiäkään. Pääsyn Tor-verkkoon voi silti yksittäinen maakin estää tai ainakin tehdä siitä huomattavasti vaivalloisempaa.

Siitä on esimerkkejä joistakin maista. Estoihin ryhtyneissä maissa, kuten Venezuelassa tai Iranissa, valtaapitävillä on usein tarve turvata omia nahkojaan kyttäämällä kansalaisia ja estämällä heitä pääsemästä muun kuin hallintoa mairittelevan tiedon äärelle.

Mutta entä meillä Suomessa? Onko meillä sille mitään käyttöä, kun niin tieto kuin sanakin ovat vapaat?

Voi ollakin. Arkisin esimerkki käyttötarpeesta on mahdollisuus olla jakamatta tietojaan niitä keräileville ja kaupallistaville. Vaikka Tor-verkon piilopalveluissa laittomuudet kukoistavat, monet käyttävät verkkoa aivan tavallisen internetin aivan tavalliseen selailuun. Jos vaikka mitään rikollista salattavaa ei olisikaan, on hyvin ymmärrettävää, että monet eivät halua kertoa itsestään liikoja nettijäteille.

Toinen esimerkki liittyy vallan vahtimiseen. Tor-verkko mahdollistaa esimerkiksi korruption paljastamisen paljastamatta itseään. Suomessa toimittajan lähdesuoja on vahva, mutta merkkejä halusta sen heikentämiseen on nähty.

Kolmas Tor-verkkoa puolustava argumentti voisi olla se, että Suomessakaan asiat eivät välttämättä ole pysyvästi kunnossa. Demokraattinenkin maa voi luisua kansalaisiaan vainoavaksi tyranniaksi. Se tapahtuu helpommin, kun kyttäyksen ja kontrolloinnin välttäminen on valmiiksi tehty mahdolliseksi.

Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että Tor-verkosta on enemmän haittaa kuin hyötyä. On kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään ennen kuin siihen pääsyn estämistä edes vakavammin harkitaan.

Sitä paitsi on olemassa muitakin keinoja toimia netissä itseään paljastamatta. Jos yksi tapa estetään, tilalle löytyy äkkiä jokin muu.

Jussi Korhonen