Oulun teatterin Vinttikamarista löytyy lämmin koti, jossa valmistaudutaan jouluun.
Tilanne on tukala: iäkkäältä suutaripariskunnalta on loppunut ruoka, eikä kenkiin tarvittavaa nahkaakaan enää ole. Väsymys painaa ja viluttaa.
Jotain köyhillä vanhuksilla on silti jäljellä, ja sitä on paljon – rakkautta.
Tähän saakka tarina voisi olla tosielämästä, mutta sitten hypätään satuun.
Pariskunnan avuksi rientävät kiltit ja nokkelat tontut.
Harva tapaa tonttuja, sillä ne liikkuvat öisin. Niin nämäkin veijarit.
Kun pariskunta on nukkumassa, alkaa tapahtua.
Mukana nuket
Suutaripariskuntana nähdään Anneli Niskanen ja Mikko Leskelä. He sujahtavat myös tonttujen rooleihin, jotka he näyttelevät Merja Häcklinin nukeilla.
Niskanen kertoo, että lapsiyleisölle näytteleminen on jännittävää ja antoisaa.
– Samalla se on hyvin herkkää ja interaktiivista. Pysymme käsikirjoituksessa mutta pyrimme poimimaan huomioita ja kommentteja vilpittömältä yleisöltämme.
Niskanen jatkaa, että puolisen tuntia kestävä esitys on helposti lähestyttävä perheen pienimmille, alle kouluikäisille.
– Se antaa ajateltavaa myös meille aikuisille: vanhan ihmisen sielu on jotain niin kaunista, että sitä pitää vaalia ja kuunnella.
Oulussa nähtävän tunnelmallisen joulunäytelmän on kirjoittanut Mike Kenny. Suomennos on Sami Parkkisen.
Ohjaus on Merja Larivaaran, musiikki Samuli Laihon, lavastus ja valot Jukka Kyllösen ja pukusuunnittelu Leena Ollikaisen.
Klassikkosatu
Tontut suutarina perustuu kansantarinaan, jolle saksalaiset Grimmin veljekset Jacob (1785–1863) ja Wilhelm (1986–1859) antoivat kirjallisen asun.
Die Wichtelmänner -sadusta on tehty useampi suomennos. Kaarlo Merikosken kääntämänä se ilmestyi Grimmin kauneimmat sadut -kokoelmassa 1946.
Tontut suutarina on löytänyt tiensä myös Tiina Julinin käännöksenä kokoelmaan Suuri satukirja tytöille (2012) ja Katariina Karimon käännöksenä Satumökin kirjastoon (2012).
Sama kertomus tunnetaan satukirjoissa lisäksi nimillä Avuliaat tontut (Meri Starckin suomennos 1979), Suutarin salaperäiset apulaiset (Anja Ylösen suomennos 1986), Menninkäiset (Raija Jänicken ja Oili Suomisen suomennos 1999), Tontut ja suutari (Kaisa Luntisen suomennos 2003) ja Köyhä suutari ja tontut (Emilia Nummisen suomennos 2011).
Mikä tekee tästä kertomuksesta satuklassikon?
– Teema eli ihmisten välinen rakkaus ja siitä lähtevä voima, vastaa Niskanen.
Tontut suutareina sai ensi-iltansa 16. marraskuuta. Esityksiä on jäljellä kolme, seuraava perjantaina.