Ei ihme, että Oulun Raksilan kaupunginosan asukkaat ovat nousseet vastarintaan asuntojensa tonttien vuokrankorotuksia vastaan. Kukapa ei älähtäisi, jos jokin asumisen kulu nousisi kertaheitolla enemmän kuin kymmenenkertaiseksi. Kymmenyksen korotuksessakin kun on joskus nielemistä.
Näin on käymässä Oulun vanhoilla asuinalueilla. Kun Raksilassa kerrostalotontista on joutunut maksamaan vuokraa tähän saakka 122 - 2 890 euroa vuodessa, niiden uudet vuokrat liikkuvat yli 5 000 eurossa.
Samoin periaattein nostetaan vuokria muillakin alueilla. Kaukovainiolla keskivuokrat nousevat 150 eurosta 1 300 euroon vuodessa. Olkoonkin, että tonttien vuokrat ovat olleet edullisia, tällaisilla kertakorotuksilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia.
Vanhoilla alueilla asuu paljon eläkeläisiä, opiskelijoita ja nuoria lapsiperheitä. Asumiskustannusten huima nousu saattaa pakottaa osan heistä siirtymään muualle. Näin keskustan lähialueista tulee entistä enemmän vain varakkaampien kaupunkilaisten asuinpaikkoja.
Vuokrankorotuksia perustellaan sillä, että näin toimien vuokrat saadaan lähemmäs tämänhetkistä käypää hintaa. Samalla kun vuokria nostetaan, luodaan paineita uusille korotuksille. Vuokrankorotukset ovat omiaan kohottamaan jo ennestään huikeaksi noussutta maan hintaa keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä.
Jos ja kun vuokrankorotuksia tehdään, ne pitäisi toteuttaa niin pehmeästi ja pidemmän ajan kuluessa, ettei kenenkään tarvitsisi sen vuoksi muuttaa muualle. Ei luulisi olevan kenenkään edun mukaista se, että kaupunki jakautuu entistä näkyvämmin varallisuuden mukaan.