Yleisurheilun taivaalla on uhkia. Helsingin MM-kisojen järjestäjät tekivät karhunpalveluksen nostamalla lippujen hinnat pilviin.
Kun yleisurheilun ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut pidettiin Helsingissä 1983, lajin horisontti oli kutakuinkin pilvetön. Vaikka epäilyjä oli paljon, suuret dopinguutiset odottivat vielä paljastumistaan, yleisurheilun asema oli yhä vahva, terrorismin pilviä ei ollut näköpiirissä ja kisat vetivät yleisöä kuin siimaa.
Kun MM-historian kymmenennet kisat alkavat Helsingin olympiastadionilla lauantaina, yleisurheilun näkymät ovat paljon synkemmät. Huippukisojen dopinguutisista on tullut yhä tihenevän testausseulan ansiosta enemmän sääntö kuin poikkeus. Yleisurheilu on pudonnut entiseltä korokkeeltaan muiden, rahakkaampien lajien paineessa.
Vaikka todennäköisyys on Helsingissä pieni, uuden ajan vitsauksen terrorismin tulo urheilunkin kuokkavieraaksi ei ole valitettavasti täysin pois suljettu vaihtoehto. Ja päälle päätteeksi Suomen yleisurheilun taso on laskenut niin paljon, että on työ ja tuska saavuttaa edes ensimmäisten MM-kisojen mitalimäärää eli kolmea.
Tätä taustaa vasten on syytä toivoa hartaasti, että kaikista lieveilmiöistä vapaa urheilu voittaisi näissä kisoissa, kerrankin ja pitkästä aikaa.
Ennuste ei ole paras mahdollinen. Kisojen budjetti voi veronmaksajien yhteensä kolmen miljoonan euron satsauksesta huolimatta jäädä pakkasen puolelle. Kisaliput eivät ole menneet kaupaksi odotetun lailla. Se ei ole ihme; monen penkkiurheilijan ja etenkin perheen into lähteä olympiastadionille kariutuu huippukalliisiin lippuihin.
Enimmillään 305 ja vähimmillään 59 euroa yhdestä illasta stadionilla on yksinkertaisesti liikaa. Kermat kuorii kisojen televisiointi-, radiointi- ja markkinointioikeudet omistava kansainvälinen yleisurheilujärjestö IAAF, joka ei tilitä oikeuksista järjestäjille senttiäkään. Lohtua tuo se, ettei televisiointia Suomessa ole sentään siirretty maksullisille kanaville.
Dopingtapauksien soisi jäävän näissä kisoissa nollaan. Tavoitteeseen pääsyssä voi edesauttaa se, että silmiinpistävän monet huippu-urheilijat ovat ilmoittaneet jäävänsä pois kisoista virallisesti joko huonon kunnon tai loukkaantumisen takia. Yhtä lailla pitää toivoa, ettei Helsingissä nähtäisi Ateenan olympiakisojen aikana nähtyjen surkuhupaisien episodien toisintoa.
Puhtaat kisat olisivat tervetullut palkinto etenkin niille tuhansille suomalaisille ja ulkomaalaisille, jotka kaikesta huolimatta lähtevät paikan päälle katsomaan kisoja. Urheilulajit nousevat ja kaatuvat paitsi urheilijoidensa ennen kaikkea yleisöjensä mukana.
Kaikista uhkakuvista huolimatta Suomella ja Helsingillä on hyvät edellytykset järjestää yleisurheilun arvon mukaiset kisat. Suomalainen organisointitaito on osoittanut kyntensä jo niin monissa suurissa kansainvälisissä tapahtumissa, ettei epäonnistumisen mahdollisuutta edes pidä ottaa huomioon.
Myönteistä on myös se, että jos IAAF:n kongressin osanottajatkin lasketaan mukaan, Helsinkiin tulee kaikkiaan 209 maan edustajia. Luku merkitsee, että MM-kisat ovat kaikkien aikojen kansainvälisin urheilutapahtuma. On urheilun hengen mukaista, että IAAF kustantaa mukaan myös urheilijoita niistä maista, joilla ei olisi varaa matkustaa kalliisiin kisoihin tai joilla ei ole tulosrajoja saavuttaneita urheilijoita.
Suomalaisten katseet kohdistuvat tietysti ensi keskiviikkoiltana pidettävään miesten keihäänheiton, suomalaistakin suomalaisemman lajin finaaliin. Tero Pitkämäki on ollut koko kesän sellaisessa hirmukunnossa, että näissäkin kisoissa varmasti "klosahtaa".