Alkuvuoden kuumimpia puheenaiheita ovat olleet rokotukset koronavirusta vastaan.
Joulun tienoilla heräsi toivo paremmasta uudesta vuodesta, kun uutisoitiin, että Suomi saa ensimmäiset rokotteet välipäivien aikana.
Tästä se lähtee, moni ajatteli. Uusi, upea, huolettomampi vuosi.
Melko pian alettiin ihmetellä, missä rokotukset viipyvät. Iso osa koronapotilaita hoitavasta henkilökunnasta lomaili jouluna, eikä rokotusta voinut ilmeisesti hakea vapaa-aikana. Lisäksi henkilökunnan rokottamista haluttiin porrastaa mahdollisten kuumepiikkien varalta.
Seuraavaksi ihmeteltiin, miksi Suomeen tulee uusia rokote-eriä niin hitaasti.
THL:n viime perjantain arvion mukaan Suomessa on rokotettu noin 20 000 ihmistä. Se ei riitä 5,5 miljoonan ihmisen valtiossa vielä mihinkään.
Vain kattavalla rokottamisella etenkin ikäihmisille vaarallinen virus pystytään saamaan kuriin.
Ei ole muuta keinoa. Ruotsalaisten alkuperäinen ajatus laumasuojasta on teilattu usean asiantuntijan taholta moneen kertaan.
Koronavirukseen kuolleista nuoria ja keski-ikäisiä on niin pieni osuus, ettei vähättelevä asenne virusta kohtaan ole heidän keskuudessaan erityisen yllättävää.
Keskustelupalstoilla näkee jatkuvasti ihmisiä, jotka nauravat maskien käytölle ja ihmisten aikeille ottaa rokote.
Sikainfluenssarokotteesta aiheutuneet vähäiset narkolepsiatapaukset ovat vielä tuoreessa muistissa, vaikka se seikka unohtuu usein, että sairastuneilla oli jo ennestään alttius narkolepsiaan.
Kukapa haluaisi olla ensimmäisenä testaajana käsi ojossa ottamassa uutta piikkiä. Tuskin kovin moni.
Testit on kuitenkin tehty, ja meidän on aika luottaa lääketieteeseen.
Ainoa keino suojella läheisiämme on kääriä hiha ylös ja ottaa rokote heti, kun se on mahdollista. Niin yksinkertaista se on.
Suomi on kaikkea muuta kuin ensimmäisten joukossa vastaanottamassa rokotteita.
Toivoa sopii, ettemme kuitenkaan ole viimeisten joukossa.