Oululainen Janne Lunki, 20, unelmoi työnteosta ulkomailla opiskellessaan viimeistä vuotta Oulun ammattioppilaitoksessa. Ajatus maisemanvaihdosta ei ahdistanut, vaan pikemminkin lisäsi intoa lähteä matkaan.
Puolen vuoden suunnittelussa piti ottaa huomioon monia tärkeitä seikkoja, koska tarkoitus olisi selvitä useampi kuukausi Australian lämmössä.
"Pakkaaminen oli tärkeää suunnitella tarkoin, koska nyt ei ollut tarkoitus olla pari viikkoa aurinkorannalla, vaan tarkoitus oli viipyä ainakin puoli vuotta", viikonloppulomilla oleva varusmies muistelee.
Ennen matkalle lähtöä Janne selvitti lentoreitit ja muut oheisvaatimukset pitkäaikaiseen oleskeluun maassa.
Ensi töikseen Janne hankki Working holiday -työviisumin, jonka voi ostaa 18-30-vuotiaat ja oikeuttaa työskentelemään vuoden ajan. Jos haluaa työskennellä toisenkin vuoden, täytyy tehdä vähintään kolme kuukautta sesonkityötä ansaitakseen uuden työviisumin stipendimuotoisena, tai ostaa itse uusi. Muutamat yritykset myös tarjoavat työviisumipaketteja, joihin sisältyy työviisumi ja yrityksen järjestämät työpaikat. Janne kuitenkin halusi lähteä matkaan sitoutumatta mihinkään tiettyyn yritykseen.
Rahoituspuolen järjestäminen oli myös to do -listan kärkipäässä. Janne elvytti tiliään myymällä autonsa. Harrastajakitaristi luopui myös kitaroistaan ja vahvistimistaan matkakassan keräämiseksi kokoon. Muusikon painajainen - soittimien myyminen - mahdollisti lentolippujen ja työviisumin ostamisen.
Vanhemmat ja ystävät lähettivät Jannen matkaan ihailevasti. "Porukat suhtautui hyvin, kun olin valmistellut heitä jo pidempään. Kaverit oli sillee, että ei vitsit, olisi siistiä itsekin lähteä", Janne hymähtelee.
Vaikka aluksi vähän jännitti lähteä matkaan yksin, oli se Jannen mielestä paras ratkaisu. Yksin matkatessa oma-aloitteisuus on valttia, ja kielitaitokin karttuu, kun ei voi puhua suomea kaverin kanssa.
Paikallinen ilmasto yllätti nuoren suomalaisen, sillä 30 asteen hellettä ei Suomessa edes kesäaikaan aina tule vastaan - palmuista puhumattakaan.
Ensimmäisenä Janne etsi itselleen majapaikan hostellista ja rekisteröityi henkilöstövuokrausfirmojen listoille töiden toivossa. Ensimmäinen työpaikka sijaitsi Townsvillessä teurastamolla. Lehmänruhojen käsitteleminen ei ollut työ helpoimmasta päästä, mutta tuloja oli pakko saada. "Ei siellä auttanut nirsoilla, kun oli pakko tehdä sitä työtä mitä tarjottiin. Kyllä siinä kasvoi isommaksi korvien välissä", matkaaja muistelee.
Parin kuukauden jälkeen Janne halusi vaihtaa maisemaa, joten hän irtisanoutui teurastamolta ja lähti kohti pohjoisessa sijaitsevaa Cairnsia. Käytyään sukeltamassa koralliriutoilla Cairnsin lähistöllä hän otti lennon kohti Brisbanea. Majoittuessaan siellä paikalliseen hostelliin hän törmäsi toisiin suomalaisiin, jotka olivat myös samanlaisella reissulla.
Janne lähti suomalaisten mukaan kiertämään Australian nähtävyyksiä, ja porukka päätyi myös mangofarmille sadonkorjuutöihin. "Se oli todella raskasta. Oli varmaan 40 astetta lämmintä auringossa, ja mangopuista erittyi sellaista happoa, että piti olla pitkähihainen paita ja farkut yllä. Toinen niistä kavereista kirosi koko paikan jo ekan parin tunnin aikana", Janne naurahtelee demonstroiden ystävänsä kiukkua.
Janne arvioi matkanneensa 13 000 kilometriä yhdeksän kuukauden aikana. Hänelle myönnettiin uusi työviisumi, jos hän haluaa työskennellä Australiassa toisenkin vuoden tulevaisuudessa.
Janne aikoo ehdottomasti lähteä uudestaan varusmiespalveluksen päätyttyä, sillä edellisen reissun jäljiltä käteen jäi tarpeeksi rahaa uutta reissua varten.
Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten
kirjoittajien ryhmään.