Yanski Sova, 47, huomaa ympäristössä asioita, joita kaikki eivät ehkä näe. "Nappaan pieniä detaljeja koko ajan, etenkin luonnosta. Naapurit saattavat pitää hulluna, kun istun vain ulkona monta tuntia ja katselen. Tutkin värejä ja kontrasteja", Sova naurahtaa.
Maskeeraaja-meikkaajan elämästä ei voi erottaa työ- ja vapaa-aikaa. "Tämä ei ole ammatti, vaan elämäntapa", Sova toteaa.
"Meikkitaiteilija-sanaa vierastan, se on niin teennäinen ja turhan brassaileva", Sova pohtii.
"Useimpien mielikuva työstäni on, että kauniilla siveltimellä vaan supsutat, ja limusiinit ajaa ja sampanjat poksahtelee", Sova hymyilee.
Todellisuudessa työpäivät voivat venyä 18-tuntisiksi, ja koko ajan on oltava tarkkana.
"Kerran kuvauspaikalla metsässä ei ollut vettä missään, ja tarvitsin sitä mallien eyelineriin. Huomasin lehdellä kastepisaran, joka pelasti tilanteen. Tämä on tällaista loihtimista ja säätämistä, mistä on glamour kaukana", Sova summaa.
Isä ei antanut tytön toteuttaa unelmaansa kosmetologi-kampaajan koulutuksesta, vaan patisti tyttärensä kauppaopistoon. Parin vuoden opiskelun jälkeen polku vei Tukholmaan kesätöihin, josta punkkarityttö jatkoi myöhemmin irokeesi heiluen Helsinkiin.
Valokuvausta opiskeleva poikaystävä Pauli näki Sovan kädenjäljen meikkaajana, ja käski Sovaa ottamaan lahjakkuutensa tosissaan ja menemään maskeeraajakouluun. "Olen ikuisesti siitä hänelle kiitollinen. Olemme edelleen ystäviä, ja kiitän vieläkin usein siitä, että hän potki, kannusti ja uskoi minuun. Minäkin aloin uskoa."
Sova muistaa tarkasti ensimmäisen keikkansa tulikokeena, kun hiki valui ja eikä uni tullut. Lopulta työnnäyte oli menestys, ja se poiki töitä seuraavaksi kolmeksi vuodeksi.
Kirjaimellisesti ihmisten iholla työskentelevä Sova kertoo olevansa pohjimmiltaan ujo, vaikkei sitä moni uskokaan.
"Yhä edelleen on perhosia vatsassa ennen keikalle menoa. Niin kauan kun perhoset pysyvät, kaikki on hyvin."
Sovan lähtölaukaus osui 1980-ja -90-lukujen taitekohtaan. "Elettiin hulvatonta nousukautta", hän muistelee.
Nousulla oli hintansa. Burn out vei vuodeksi juurille Kemijärvelle miettimään elämää. Oulun sympaattisuus kutsui lopulta valitsemaan kaupungin. "En silti tiedä, tekisinkö mitään toisin, sillä virheet kasvattavat ja burn outin kautta opin tuntemaan itseni. Maskeeraajan paras kaveri on Nukku-Matti", Sova nauraa.
Raskaasta työstä Sovalle rakkaan tekee vaihtelevuus. Ikimuistoisin keikka oli "balilaisten Antti Tuiskun" musiikkivideon teko Lumilinnassa viime talvena. "Lappilaisesta mettäpakanasta ja balilaisesta hindusta tuli heti ystävät. Haaveilen nyt Balin lomasta. Kuvaukset menivät niin hyvin, että työryhmässä itkettiin onnesta."