Toi­pi­laa­na heit­tä­nyt Ruus­ka­nen teki olym­pia-Rios­sa sen minkä voi

Jos suomalaisella yleisurheilulla ei olisi keulakuvanaan Antti Ruuskasen kaltaista optimistia, paraatilaji keihäänheiton tilasta voi saada valoisamman kuvan...

Jos suomalaisella yleisurheilulla ei olisi keulakuvanaan Antti Ruuskasen kaltaista optimistia, paraatilaji keihäänheiton tilasta voi saada valoisamman kuvan kuin mitä todellisuus Rion olympiakisojen valossa on.

Ruuskasen yksinäinen taistelu maailman menestyneimmän keihäsmaan maineen puolesta tuotti Suomen olympiatilastoon kolme pistettä. Sen arvoinen oli miesten finaalin kuudes sija.

Kun ikiluotettava Tero Pitkämäki ja Ari Mannio olivat karsiutuneet Riossa, Ruuskanen huomasi olevansa loppukilpailun ainoa suomalainen.

Helsingin EM-kotikisoista 2012 alkanut Suomen viiden mitalin arvokisaputki naksahti olympia-areenalla poikki. Luonteelleen uskollisena Ruuskanen silti näkee, että puolilleen vajennut lasi on enemmän täynnä kuin tyhjä.

- Jos ollaan Helsingistä asti otettu arvokisamitaleja putkeen, en ihan huolissani olisi. Tosiasia on, että kun koviakin vammoja heittäjille tulee, suomalainen keihästaso välillä notkahtaa, Ruuskanen ymmärtää.

Nousukunto hiipui loukkaantumiseen

Ruuskanen oli arvokisafinaalin yksinäinen suomalaistoivo myös MM-Daegussa 2011. Jo tuhdisti kolmekymppisinä hän ja Pitkämäki kaipaisivat rinnalleen nuorempia kirittäjiä.

- Konkarit jatkavat niin pitkään, kunnes nuoret rupeavat kimmertämään edelle. Vielä eivät ole menneet, Ruuskanen sanoo.

Rion finaalissa hänen silmissään välkkyi kolmas sija. Amsterdamin EM-kilpailujen kolmonen oli loukkaantunut juuri kesän ensimmäisessä arvokisafinaalissa ja joutunut pitämään nivusvaivojen takia viiden viikon kilpailutauon.

- Olin nousukunnossa Amsterdamissa ja ajattelin, että täällä olen huippukunnossa, mutta sitten tuli pari muuttujaa matkalle, heinäkuun EM-karsinnan kärkikaaren 88,23 kauden parhaakseen kiskaissut Ruuskanen kertoo.

Hänelle tuli kiire toipua kisakuntoon Rioon. Ruuskanen palasi tositoimiin vauhtiradan päähän vasta olympiakarsinnassa.

- Kyllähän se minuuttipeliä on ollut. Ei ole mitään ylimääräistä päässyt tekemään, hän kuvailee valmistautumistaan uran toisiin olympiakisoihin.

- Kiitokset annan omalle porukalleni. Ilman sitä ei tuollaistakaan tulosta olisi tullut, Ruuskanen kehuu valmentajaansa Jarmo Hirvosta ja muita taustajoukkojaan.

Motivaatiota on jatkaa

Olympiakultaa tuloksella 90,30 heittäneen Saksan Thomas Röhlerin ja pari metriä tälle hävinneen Kenian viime kauden maailmanmestarin Julius Yegon kärkikamppailuun toipilaalla ei ollut asiaa.

Trinidad ja Tobagon pronssimiehen Keshorn Walcottin 85,38 ei sitä vastoin ollut 83,05 parhaallaan kepittäneelle suomalaiselle mahdottoman kaukainen maali.

- Kolmanteen sijaan olisi ollut ihan hyvät mahdollisuudet. Missään nimessä kisan aikana ei luovutettu mitalista, mutta tämmöistä se on, huomattavan matalia kaaria Rion olympiastadionilla heittänyt Ruuskanen sanoo.

Ruuskasen mukaan hänellä ei ollut olympiafinaalissa terveysongelmia.

Vuoden 2012 olympiahopeamitalisti ja 2014 Euroopan mestari vakuuttaa, että hänellä on 32-vuotiaana motivaatiota jatkaa kilpauraansa.

- Kesäkuussa tuli uran pisin kesäkuun heitto ja heinäkuussa pisin heinäkuun heitto. Ei se huono kauden alku ollut.

- Halua ja menestymisen nälkää on vielä paljon. Yleensä motivaatio häviää, jos tietää, että kroppa ei kestä, Ruuskanen tietää.