Pirjo Sirviö ja Maire Mäki (Kaleva 30.4.) sekä Riikka Rajala-Boström (Kaleva 7.5.) nostavat esiin tärkeän kysymyksen: miten pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakyky tunnistetaan ja miten heitä tuetaan oikea-aikaisesti?
Nykyisistä työttömille tarjottavista terveydenhuollon ja ammatillisen kuntoutuksen palveluista puuttuu usein kokonaisvaltainen ja toiminnallinen näkökulma ja järjestelmä ohjaa pitkäaikaistyöttömiä työ- ja toimintakyvyn arviointiin liian myöhään.
Toimintaterapia on näyttöön perustuva ratkaisu työkyvyn tukemiseen. Toimintaterapeutin arvio keskittyy konkreettisesti työntekoon ja työympäristöön. Toimintaterapian avulla etsitään keinoja ja ratkaisuja, jotta työssä onnistuminen on mahdollista.
Taustalla ovat pitkään kehitetyt ja kansainvälisesti tutkitut arviointimenetelmät, jotka arvioivat kokonaisvaltaisesti ihmisen työroolia, työympäristöä ja työtehtävien ominaispiirteitä.
Tuoreessa suomalaistutkimuksessa (Turtiainen ym. 2025) todetaan, että toimintaterapeutit tulevat mukaan palveluihin yleensä vasta "kun kaikkea muuta on jo kokeiltu".
Vielä huolestuttavampaa on, että arviointiin ohjataan useimmiten tilanteissa, joissa tavoitteena ei enää ole työllistyminen, vaan työkyvyttömyyseläkkeen selvittäminen. Järjestelmä tunnistaa ongelman vasta, kun se on jo kroonistunut.
Tutkimus osoittaa, että toimintaterapeuteilla on valmius tarkastella työttömyyttä kokonaisvaltaisesti: huomioiden yksilön voimavarat, ympäristötekijät ja yhteiskunnalliset rakenteet. Toimintaterapeutit voisivat tukea pitkäaikaistyöttömiä arvioinnin, valmennuksen ja verkostoyhteistyön keinoin kohti työelämää.
Työterveyshuollon asiantuntemus on tärkeää, mutta on hyvä huomioida, että sielläkään ei tällä hetkellä juurikaan hyödynnetä toimintaterapeuttien osaamista muun muassa työterveyshuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita koskevan lain puutteiden vuoksi.
Sirviö ja Mäki ehdottavat laajapohjaista työ- ja toimintakyvyn arviointia pitkäaikaistyöttömille. Ajatus on kannatettava, mutta huomionarvoista on, että arvioinnin on johdettava aidosti kuntoutuspolkuun ja työkyvyn tukemiseen, ei automaattisesti eläkeselvittelyyn.
Toimintaterapeuttien on oltava mukana moniammatillisessa työssä nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Tutkittujen toimintaterapian menetelmien hyödyntäminen ei vaadi kunnilta ja työllisyysalueilta lisää rahaa.
Sen sijaan se edellyttää olemassa olevien varojen tarkoituksenmukaista käyttöä ja toimintaterapeuttien asiantuntemuksen tunnistamista osana työllisyyden hoidon kokonaisuutta.
Suomen Toimintaterapeuttiliitto
Kirsi Wikman
puheenjohtaja
Tanja Turtiainen
toimintaterapeutti, MSc (OT)