Mika Penttilä ja Pekka Fredriksson kirjoittivat Oulun lukioverkon tehokkuudesta (Kaleva 13.12./Lukijalta). He puhuivat toisen asteen ja korkeakoulujen välisen yhteistyön merkityksestä sekä tiiviimmän lukioverkon tehokkuudesta.
Kirjoittajien mielestä ei ole relevanttia keskustella siitä, missä lukiot kartalla sijaitsevat. Reuna-alueilla asuvien opiskelijoiden ja heidän vanhempiansa mielestä sen sijaan asiasta on hyvinkin aiheellista keskustella.
Mielestämme on tärkeää, että kouluverkkokeskustelussa otetaan huomioon laadun ja tasapuolisuuden lisäksi myös oppilaitosten sijainti. Laadusta ja tasapuolisuudesta tulee keskustella, mutta mielestämme laadun tasapuolisuuteen kuuluu keskustelu lukioverkosta alueellisena palveluna.
Mitä on lukiokoulutuksen laatu? Onko se kurssitarjottimen laajuus, onko se opetuksen laatu vai onko se yksilöiden tukipalveluiden laatu? Laatua on monenlaista, ja kaikki edellä mainitut elementit muodostavat laatukokonaisuuden.
Penttilä ja Fredriksson kirjoittavat: ”Tiiviissä lukioverkossa yhteisen kurssitarjottimen luominen onnistuu paremmin ja takaa nuorelle tasalaatuisemman mahdollisuuden opintoihin.”
Tämä antaa kuvan, ettei tilanne ole näin tällä hetkellä, vaikka pienimmissäkin lukioyksiköissä on tarjolla kaikki ylioppilaskirjoituksiin valmentavat valtakunnalliset kurssit.
Kurssitarjottimen laajuus ei kerro koko totuutta. Suuremmissa yksiköissä tarjottimella on enemmän koulukohtaisia kursseja, mutta pakollisille kursseille on kova kilpailu, minkä vuoksi kurssipolun tekeminen on kohtuuttoman hankalaa ja opiskelijamäärät pakollisilla kursseilla kohoavat jopa 40–50 opiskelijaan.
Suomessa kaikki opettajat ovat saaneet samanlaisen koulutuksen, joten opetuksen laatu on tasapuolista kaikkialla. Eroja syntyy siinä, miten opettajat pystyvät ottamaan yksilöt huomioon. Suuremmissa yksiköissä tämä ei välttämättä ole mahdollista suurten opiskelijamäärien vuoksi.
Kirjoittajat väittävät, että opinto-ohjausta ja opiskelijoiden tukipalveluja voitaisiin vahvistaa isommissakin yksiköissä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä isommissa yksiköissä henkilökunta ei pysty huomioimaan opiskelijoita samalla tavalla kuin opiskelijamääriltään pienemmissä yksiköissä.
”Toteen on osoitettavissa, että toiminta tiiviissä lukioverkossa on resurssien käytön näkökulmasta tehokkaampaa ilman, että koulutuksen vaikuttavuus siitä mitenkään kärsii, päinvastoin”, toteavat Penttilä ja Fredriksson.
Tämä antaa vaikutelman siitä, että vastaavanlainen lukioverkon tiivistäminen on jo toteutettu onnistunein tuloksin. Näyttöä löytyy alle 50 opiskelijan kokoisten lukioiden yhdistämisestä, mutta Oulun mittakaavaa vastaavasta tilanteesta tietoa emme löytäneet.
Mielestämme lukioverkon tehostaminen tiivistämällä sitä olisi hätäinen ratkaisu ja sillä olisi myös negatiivisia seurauksia koulutuksen vaikuttavuuteen. Pitää myös muistaa, että lukio-opetuksen laatuun kuuluu muutakin kuin kurssitarjottimen laajuus ja lukioyksikön koko.
Juho Alasaarela
puheenjohtaja
Kalle Pyky
varapuheenjohtaja
Riku Kuusijärvi
sihteeri
Kiimingin lukion opiskelijakunta ry
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.