Toimeentulotuen saajan on käytettävä uhrina saamansa haitta- ja kärsimyskorvaukset elämiseen.
Köyhällä ei ole varaa iloita edes kärsimyksestä tai fyysisestä haitasta saamiaan vahingonkorvauksista.
Lain mukaan aineettomista vahingoista saadut korvaukset katsotaan tuloiksi, jos henkilö saa toimeentulotukea. Kaikki vähäistä suurempi tulo on käytettävä elämiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos toimeentulotukea saava henkilö esimerkiksi loukkaantuu liikenneonnettomuudessa, joutuu pahoinpitelyn uhriksi tai hänen läheisensä tapetaan, haitta- ja kärsimyskorvauksilla on ostettava ruokaa.
– Ei tämä inhimilliseltä kuulosta, mutta käytäntö perustuu toimeentulolakiin, toteaa etuuspäällikkö Marja-Leena Valkonen Kelasta.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan lain tulkinta tältä osin on selvä, siitä on olemassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu.
– Kohtuutonta tämä on varmasti kaikkien mielestä. Laki lähtee kuitenkin siitä, että toimeentulotuki on viimesijaisin tukimuoto, mikä ilmenee tämän tyyppisissä kohdissa, sanoo erityisasiantuntija Ritva Liukonen STM:stä.
Matala sosioekonominen asema altistaa onnettomuuksille. Riskitekijöitä ovat syrjäytyminen, matala koulutus, kova alkoholinkäyttö ja pienet tulot.
Väkivaltarikosten tekijät ja uhrit painottuvat vahvasti alempiin sosiaalisiin ryhmiin. Syrjäytymiseen liittyvät ilmiöt kuten päihteet, yleinen piittaamattomuus ja liikennevälineiden heikko kunto näkyvät selkeästi myös liikenneonnettomuuksissa.
Toimeentulotukea sai vuonna 2017 noin 394 000 henkilöä, mikä on reilut seitsemän prosenttia koko väestöstä.
Vakuutusyhtiöt korvaavat noin 23 000 liikenneonnettomuuksissa tapahtunut henkilövahinkoa vuosittain. Pahoinpitelyjä poliisin tietoon tulee noin 33 000 joka vuosi.
Epäoikeudenmukainen käytäntö
Nykyisellään mikään taho ei tilastoi sitä, kuinka moni toimeentulotukiasiakkaista saa vuosittain vahingonkorvauksia. Väkivallan ja onnettomuuksien riskitekijät huomioiden on kuitenkin selvää, että vahingonkorvauskäytäntö koskettaa jatkuvasti lukuisia toimeentulotuen saajia.
– Tarkkaa määrää en pysty kertomaan, mutta kyllä tietooni on tullut jo ainakin muutamia tällaisia tapauksia sen vuoden aikana, kun toimeentuloasiat ovat kuuluneet Kelan vastuille, Kelan Valkonen kertoo.
Ministeriö arvioi, että toimeentulotukiasioiden keskittyminen Kelaan tulee nostamaan vahingonkorvauksiin liittyvän ongelman aiempaa selkeämmin näkyviin.
– Käytäntö tuntuu varmasti monesta epäoikeudenmukaiselta. Oikaisuvaatimusten myötä Kela saa kokonaiskuvan ongelman yleisyydestä koko maan tasolla, sanoo Liukonen STM:stä.
Aiemmin tapaukset hajosivat kuntiin ja toimeentulolain tulkinnassa saattoi olla eroja kuntien välillä.
– Kela ainakin yhtenäisti käytännöt. Laki on vanha ja vaatisi monelta osin uudistamista. Tämä on yksi kohta, jonka muuttamista voisi pohtia siinä yhteydessä, Liukonen sanoo.
Korvaukset verovapaita
- Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, kun henkilön muut varat tai tulot eivät riitä kattamaan välttämättömiä päivittäisiä menoja.
- Tukeen vaikuttavat henkilön kaikki tulot, myös aineettomista vahingoista kuten kivusta, kärsimyksestä tai fyysisestä haitasta maksetut korvaukset. Näitä voidaan maksaa esimerkiksi liikenneonnettomuuden tai rikoksen uhrille.
- Tuomioistuimet ja vakuutusyhtiöt noudattavat henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia korvausten euromääräisistä summista.
- Kivusta ja särystä, haitasta ja kärsimyksestä maksettavat vahingonkorvaukset ovat verovapaita ylimääräisiä tuloja.
- Toimeentulotuen saaja joutuu käyttämään korvaukset elämiseensä, sillä vahingonkorvaukset huomioidaan tuloina.
- Toimeentulotukilaki tuli voimaan kaksikymmentä vuotta sitten vuonna 1997.
