Nuoret DJ:t Topi Paananen, 18, ja Esa Mankinen, 20 levysoittimen takana Somepoeksi ja Macaroneksi. Taiteilijanimet ponnistavat poikien persoonista.
"Mun toinen nimi on Sampo, josta tuo Somepoe on väännetty", Topi paljastaa. Esa kertoo artistinimen vihjaavan hänen lempiruokaansa.
Poikien innostus musiikkiin pinnistää pitkältä. Esa muistelee, että lukiossa sointujen suoltaminen tuntui kiinnostavalta.
"Minä taas räppäilin jo ala-asteella. Elektroninen musiikki iski yläasteella", Topi pohtii.
Poikien repertuaari koostuu elektronisesta tanssimusiikista, housesta, dubstepistä ja indiestä.
"Yhteistä näille on, että musiikki on tuotettu tietokoneavusteisesti. Tanssittavuuden takaamiseksi me DJ:t miksataan biisit yhteen, ettei syntyisi fiilistä särkeviä hiljaisia hetkiä", Pojat valottavat ja lisäävät, että musiikin jatkumon varmistamiseksi DJ käyttää keikalla ainakin kahta levysoitinta.
Poikien sanojen mukaan Oulussa elektronisen musiikin tekijäpiirit ovat pienet, mutta tiiviit.
"Vanhemmat DJ:t ovat auttaneet meitä pääsemään keikoille soittamaan. Itse arvostan Juhani Oivoa", Topi kehaisee.
Vanhempien tiskijukkien lisäksi oppia on haettu internetin syövereistä. Alan koulutusta ei ole poikien tiedossa.
"Onhan jotain epämääräisiä DJ-kerhoja, mutta kyllä oikeaa oppia hakeakseen pitää tutustua todellisten osaajien tekemiseen. Me seuraamme ahkerasti blogeja. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan elektronisen musiikin historiasta kirjoitettu Nostatus-kirja on inspiroinut minua", Topi luetteloi.
"Tarjonta on kasvanut, eikä eletä yhden tuutin varassa. Oppiminen on silloin monipuolista", Esa hymyilee ja paljastaa kohtaavansa jopa runsauden pulaa.
Vaikka musiikillista taustaa löytyy molemmilta, ei teoriaopetus ole DJ-kaksikon mielestä ehto soundien säätämiselle.
"Kun musiikkia käyttää, oppii tunnistamaan sen rakennetta korvakuulolla. Syventyessä rytmiin korva kehittyy. Vähitellen voi itsekin luoda rytmisarjoja. Idoihin ja niiden toteuttamiseen pitää olla korvaa", musiikkikasvatusta opiskeleva Esa kuvailee.
"Elektronista biittiä ei tarvitse analysoida. Tärkeintä on tajuta, mikä saa ruumiin liikkeelle ja pistää tanssimaan", Topi pamauttaa.
Kaksikko haaveilee jopa tiskijukan ammatista.
"Jos vain keikkaa riittää. Se olisi juuri sellainen työ, että ei tarvitsisi vilkuilla kelloa", jo alaikäisenä baareissa levyjä pyöritellyt Topi haaveilee.
Musiikki vie valtaosan nuorten miesten elämästä ja musavehkeet huonetilasta. Biisien rytmimaailmasta on helppo keskustella, kun DJ-kaveri on samalla kämppis.
"Vielä ei olla saatu aikaan kauheita tyylillisiä kahnauksia", yhdessä asustavat pojat nauravat.
Parivaljakon mielestä oululaisissa nuorissa on paljon elektronisen musiikin faneja, mutta ennakkoluulottomuutta puuttuu.
"Peruskuuntelija on kuin kaksivuotias lapsi. Se on tyytyväinen niin kauan kun voi havaita tuttuja ja turvallisia ääniä", Esa murahtaa.
DJ-kaksikko kiittää yliopistoa, joka vetää ulkopaikkakuntalaisten mukana uusia tuulia myös Oulun musiikkimaailmaan.