Toukokuussa 2007 juhlittiin, kun belgialaisen Georges Remin eli Hergén syntymästä tuli kuluneeksi sata vuotta. Ja nyt juhlitaan taas, sillä tänään on 80 vuotta siitä, kun Hergén maineikkain hahmo teki ensiesiintymisensä.
Kyseessä on tietysti Tintti, jonka seikkailut alkoivat 10. tammikuuta 1929 brysseliläisessä Le Petit Vingtième -lehdessä. Tuolloin ilmestyi ensimmäinen sivu Tintti Neuvostojen maassa -nimisestä tarinasta, joka koottiin sitten albumiksi vuonna 1930. Le Petit Vingtième oli katolilaisen ja konservatiivisen Le Vingtième Siècle -lehden viikoittainen nuortenliite.
Tintistä kasvoi vuosien mittaan yksi suosituimmista eurooppalaisista sarjakuvista, mutta juuri tuo ensimmäinen seikkailu jäi sarjan poikkeavimmaksi työksi. Perin neuvostovastaiseksi luonnehdittava albumi uskallettiin julkaista Suomessa vasta 1986.
Matka Neuvostojen maahan alkaa, kun Le Vingtième Siècle lähettää "Neuvosto-Venäjälle parhaimpiin kuuluvan reportterinsa Tintin". "Hänen lukuisten vastoinkäymistensä näette kulkevan silmienne editse joka viikko", luvataan sarjan ensimmäisessä ruudussa.
Ja niitä vastoinkäymisiä totisesti riittää. Jo toisella sivulla Tintti joutuu pommiattentaatin uhriksi, kun venäläisagentti räjäyttää puoli junaa ilmaan. Tintti selviää tästä, kuten myös myöhemmin ajettuaan autolla junan alle, jouduttuaan teloitusryhmän eteen tai tappeluun karhun kanssa.
Hergé teki tarinaa sivu kerrallaan, ilman käsikirjoitusta. Toisinaan hän jätti sankarinsa tukalaan tilanteeseen sivun viimeisessä ruudussa ja mietti viikon, miten tarinaa tästä jatkaisi. Varsinaisesta juonesta ei voikaan puhua, Tintti vain ajautuu hankaluudesta toiseen 140 sivun verran.
Oma lukunsa on albumin neuvostovastaisuus, jota Hergé myöhemmin katui. Albumin suomentaneet Soile ja Heikki Kaukoranta mainitsevat jälkisanoissaan, että teoksen sävy käynee ymmärrettävämmäksi, kun pitää mielessä Le Vingtième Sièclen oikeistolaisuuden ja tuolloin Länsi-Euroopassa vallinneen bolevisminvastaisen ilmapiirin.
Lisäksi Hergé, joka myöhemmin tuli tunnetuksi pikkutarkasta taustatyöstä, käytti ensimmäistä Tinttiä tehdessään vain yhtä tietolähdettä. Se oli Belgian entisen Venäjän-konsulin Joseph Douilletin teos Hunnuton Moskova - yhdeksän työvuotta Neuvostolassa, jossa Douillet siekailematta luetteli asemamaansa virheitä ja pahuuksia.
Hergé poimi monia kohtauksia suoraan Douilletin kirjasta. Onpa ensimmäistä Tintti-tarinaa kutsuttu Hunnuttoman Moskovan sarjakuvasovitukseksikin.
Tintin seikkailut jatkuivat tarinoilla Tintti Afrikassa ja Tintti Amerikassa. Ne noudattivat pitkälle ensimmäisen albumin linjaa: löyhä juoni, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Vasta neljännessä seikkailussa, Faaraon sikareissa, päästään lähemmäs myöhempien aikojen Tinttien maailmaa.
Sittemmin Hergé teki moniin varhaisiin Tintteihin muutoksia ja nykyaikaistuksia. Lisäksi alun perin mustavalkoisina ilmestyneet albumit julkaistiin värillisinä.
Vain Tintti Neuvostojen maassa säilyi koskemattomana, Hergé kieltäytyi pitkään jopa uusintapainoksista.
Alkuperäinen jatkosarja päättyi toukokuussa 1930 Tintin palaamiseen Belgiaan. Le Petit Vingtième lavasti saapumisen Brysselin rautatieasemalle, ja nuorta reportteria esitti 15-vuotias Lucien Pepermans. Asemalla Tinttiä oli vastassa suuri joukko lukijoita, jotka olivat seuranneet tarinaa lehdestä.
Vastaanotto vakuutti Hergén siitä, että Tintin piirtämistä kannatti jatkaa.
