Tarina on osa laajempaa kokonaisuutta, joka kertoo ihmisten kokemuksista Oulun lastensuojelusta.
Tulen aasialaisesta perheestä, jossa vaaditaan täydellisyyttä kaikessa. Aloin kapinoimaan sitä vastaan teini-ikäisenä. Kävin äitini kanssa jatkuvaa valtataistelua enkä mennyt kouluun, sillä se olisi ollut hänelle tärkeää. Kävin vain kokeissa hakemassa kiitettäviä osoittaakseni, että menestyisin, jos haluaisin.
Minulla oli tietokone, jonka olin hankkinut tienaamillani rahoilla. Jo nuoresta lähtien olin tehnyt tilauksesta erilaisia tietokoneohjelmia asiakkaille. Olin pahasti nettiriippuvainen ja käytännössä asuin virtuaalimaailmassa.
Kun olin 15-vuotias, muutimme Ouluun. Uudessa koulussa pinnaamiseeni puututtiin nopeasti ja minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Minut sijoitettiin kaupungin omistamaan lastenkotiin muutamaksi kuukaudeksi.
Siellä elämääni saatiin uusi rytmi. Äidin kanssa olin elänyt miten lystäsin. Koska näimme enää harvakseltaan, välimme paranivat.
Sijoituksen loputtua palasin kotiin. Suhteemme vajosi nopeasti entiselle tasolleen ja jopa huonommaksi. Lopulta äiti luovutti suhteeni. ”Et ole enää minun poikani, olet epäonnistunut tuote”, hän sanoi minulle. Asuimme saman katon alla, mutta kuin kämppikset konsanaan.
Minulla ei ollut sosiaalista elämää. Kavereita oli vain netissä.
Sosiaalityöntekijät määrittelivät kasvuolosuhteeni haitallisiksi ja minut sijoitettiin kiireellisesti uudestaan lastenkotiin. Tällä kertaa olin siellä vain pari viikkoa, minkä jälkeen minut sijoitettiin sijaisperheeseen ja otettiin myöhemmin huostaan.
Se oli hyvä ratkaisu. Vaikka sijaiskodissa oli kahdeksan muutakin nuorta ja meno välillä yhtä härdelliä, viihdyin talossa. Nettiriippuvuuttani suitsittiin tietokoneen käyttörajoituksilla.
Kävin peruskoulun loppuun henkilökohtaisen opintosuunnitelman avulla erityiskoulussa. Päättötodistuksessa reaaliaineiden keskiarvo oli 9,6. Muutin omaan asuntoon ja aloitin lukion, josta sain ylioppilastutkinnon suoritettua vastikään. Välissä kävin armeijan.
Olen aloittamassa työharjoittelun Oulun lastensuojelussa. Olen ollut jo pitkään kehittämässä Suomen lastensuojelujärjestelmää ja kiertänyt maata kertomassa kokemuksistani.
Koen olevani onnekas, kun lastensuojelu puuttui tilanteeseeni. Sen ansiosta palaset ovat loksahdelleet oikeille paikoilleen elämässäni.
