Vaalimainoksia julkaistaan vielä harvakseltaan, mutta jo ensimmäisistä joutuu arvuuttelemaan ilmoituksen todellista maksajaa. Hallitusneuvos, ministeri Lauri Tarastin mielestä ei vaalimainoksen varsinaista maksajaa tarvitse löytyä ilmoituksesta. Hänestä vastuunkantajan ilmoittaminen mainoksessa riittää.
"Lain idea on se, kuka maksaa, mutta eihän kukaan sitä tutki, kuka maksaa", Tarasti painottaa.
Viime syyskuussa kiristyneen vaalirahalain on ollut ajateltu ohjaavan politiikan tekijöitä paljastamaan rahoittajatahonsa.
"Varmaan on syytä pyrkiä joitakin pykäliä selkeyttämään", Tarasti myöntää tuoreen lain kaipaavan tarkennusta. Hänestä laissa pitäisikin lukea "maksajan" sijaan "vastuullinen taho", koska vaalimainoksen todellista maksajaa ei voi selvittää.
"Laskun lopullista maksajaa ei voi edes tietää", Tarasti selittää viisastuneensa: "Se voi olla kuka hyvänsä." Lehdetkään eivät paljasta maksajaa: "Maksaja on lain mukaan keskeinen asia, mutta eihän sitä tietoa kukaan julkista." Se, kuka lopulta maksaa, onkin Tarastista samantekevää. "Idea on ennen kaikkea estää negatiivista vaalimainontaa."
Vaalirahalain perimmäisenä tavoitteena on nimittäin saada selville, kuka vastaa, jos mainos on virheellinen. "Se on tässä ratkaisevaa."
Tarastin mukaan lain tavoitteena on ehkäistä negatiivista mainontaa, jota harrastetaan Yhdysvalloissa. Suomessakin on koettu televisiossa vastapuolesta kielteistä mielikuvaa luova porsastelukampanja.
"Tämä on hankalaa, koska säännös on tullut yhtäkkiä meille ulkomailta Suomeen", myöntää Tarasti tulkinnan tuottavan ilmeisiä ongelmia.
Hän valmisteli vaalirahoituslakiuudistuksen ja joutuu nyt vastaamaan kyselyihin vaikka on julkaissut myös vaalioppaan.
Kalevassa on julkaistu esimerkiksi poliitikkotapaamiseen kutsuvia mainoksia, jossa loppuun on sijoitettu selvästi järjestäjätaho, eduskuntaryhmän logo tai mainittu kansanedustajaehdokkaan tukiryhmä. "Tämä riittää", arvioi Tarasti ja pitää logoa tarvittaessa tärkeänä todistuskappaleena.
"Kun käy ilmi, kenen piikkiin mainos menee, se riittää. Ei ole mitään vaatimuksia siitä, kuka maksaa tai on maksanut. Idea on se, että tiedetään, kenellä on vastuu mainoksesta. Tässä tapauksessa ei ole kai epäilystäkään, etteikö vastuu olisi järjestäjällä."
Tarasti ohjeistaa painamaan vastuunkantajan sellaiseen kohtaan, että lukija ymmärtää juuri tämän tahon vastaavan mainoksesta.
Varmuuden vuoksi voi kirjata myös erikseen tiedon järjestäjästä tai siitä, minkä puolueen tuella tai kenen itse kustantamana mainos ilmestyy, Tarasti pyörittää. Ehdokkaan ja tukiryhmän on huolehdittava, että vaalikampanjaan kuuluvasta mainoksesta käy ilmi maksajan nimi.