Kuukauden täyssulku on ainakin hetkeksi rauhoittanut Suomen ja Venäjän väliset rajanylityspaikat. Isoa murhetta tilanteesta kantavat kuitenkin suomenvenäläiset.
Moni heidän perheistään elää käytännössä kahdessa maassa, ja lähisukulaisten tapaaminen on nyt muuttunut lähes mahdottomaksi. Erityisen karuna asia koetaan juhlapyhien aikaan. Monen suomenvenäläisen huoli esimerkiksi Venäjällä asuvista iäkkäistä vanhemmista on aiheellinen.
Tässä mielessä venäläisten täällä järjestämiä mielenosoituksia voi ymmärtää. Sunnuntaina sellainen nähtiin Lappeenrannassa. Mielenosoittajat vaativat rajan avaamista niille, joilla matkustusasiakirjat ovat kunnossa.
Mielenosoitus oli rauhallinen. Se paljasti kuitenkin sen, kuinka osalla suomenvenäläisistä puuttuu käsitys siitä, miksi raja on nyt suljettu.
Taustalla ei ole halu tehdä kiusaa suomenvenäläisille, ei myöskään Suomen ja Yhdysvaltojen tuore avunantosopimus (DCA), vaan ongelmien lähteet löytyvät yksin Venäjältä. Sijaiskärsijöiksi ovat valitettavasti joutuneet tavalliset venäläiset rajan molemmin puolin.
Ongelmien aiheuttajat voidaan tarkasti paikantaa Moskovan Kremliin ja turvallisuuspalvelu FSB:n päämajaan. Oikeat paikat osoittaa mieltä olisivat näissä pisteissä. Mutta Venäjällähän mielenosoittaminen voi viedä työpaikan, vapauden ja terveyden.
Suomenvenäläisten mielenosoittajien määrät eivät meillä ole nousseet korkeiksi. Iso osa tästä joukossa näyttää ymmärtäneen, mistä rajaongelmat oikeasti johtuvat.
Se, että osa suomenvenäläisistä ei syitä oivalla tai tunnusta, on kuitenkin häkellyttävää. Ylen haastattelussa yksi Lappeenrannan mielenosoittajista, kolme vuosikymmentä Suomessa asunut henkilö, kiisti jyrkästi Putinin osallisuuden rajaongelmiin ja syytti niistä yksinomaan suomalaisia.
Tuon mielenosoittajan ajatukset lienevät Suomessa asuvien venäläisten joukossa vähemmistössä. Selvästikään Suomen päättäjien viesti ei kuitenkaan tavoita kaikkia venäläisiämme.
Yle tekee venäjänkielistä Novosti-uutislähetystä, ja viranomaiset ovat raja-asiassa viestittäneet kiitettävästi myös venäjäksi. Mutta jos ihminen haluaa uskoa vain sitä viestiä, mitä Venäjän valtiollinen media toitottaa, harhakäsityksiä on vaikea oikaista.
Valtaosa Suomessa olevista venäläisistä arvostaa nykyistä kotimaataan ja on siihen sitoutunut. Suomen päättäjien ja täällä asuvien venäläisten yhteydenpitoa kannattaisi silti edelleen vahvistaa.
Vuoropuheluun näyttää olevan halua myös suomenvenäläisten joukossa. Ehkäpä johtavien poliitikkojemme kannattaisi suunnata näille suomalaista yhteiskuntaa rakentaville ihmisille nykyistä useammin yhteenkuuluvuutta lisääviä, myönteisiä sanoja.