Huomaa, että susista ja petoeläimistä jutun kirjoittanut ei tiedä niistä käytännössä paljon mitään. Vuosisatojen aikana äärimmäisen harva susi on vahingoittanut Suomessa tai ulkomaillakaan ihmistä pahoin ja niissäkin tapauksissa ihmisen toiminta tilanteissa on ollut aika epäselvä.
Satuja kyllä riittää siitä, miten susi on raahannut lasta metsään, mikä on sudelle jo fysiologisesti mahdotonta. Terve susi kaihtaa yhteydenottoja ihmisen kanssa viimeiseen asti ja on arka.
Kaikki ihmisalueille tulleet tai joutuneet sudet tai muut petoeläimet eivät ole automaattisesti häiriintyneitä tai vaarallisia ja halua tappaa ensimmäistä vastaan tulevaa ihmistä. Totta kai säikähtäisin varmaan esimerkiksi karhua itsekin ja suosittelen tiettyä varovaisuutta, mutta en lietso itselleni enkä muille turhaa automaattista pelkoa ja tappamishalua petoeläimiä kohtaan, vaan yritän lisätä tietoisuutta.
Metsää on kyllä näennäisesti paljon, mutta ihmisen vallatessa yhä enemmän tilaa myös luonnonvaraiset eläimet tulevat siten lähemmäs ihmistä, eivätkä pahat mielessään vaan usein olosuhteiden pakosta.
Luonnonvaraisten laumaeläinten, esimerkiksi susien, reviirit ovat todella isoja, valtavia alueita. Eläimet eivät ole koskaan ennen joutuneet pakosta elintilan pienentyessä jakamaan reviirejä keskenään, eivätkä osaa tai pysty vielä jakamaan niitä. Ihmiset hallitsevat kerrostaloasumisen.
Erään petoeläimen suojeluun ikänsä panostaneen miehen tyttärenä olen nähnyt, mitä petoviha on. Ei voida elää sillä asenteella, että vallataan kaikki tila ja tapetaan kaikki vastaantulevat eläimet, joilla on vähänkään terävämmät hampaat tai isot kynnet ja nokka.
Tieto lisää rauhallisuutta.