Kirjoitin helmikuussa tällä palstalla Oulun yliopiston tiedeviestinnän maisteriohjelman olevan risteyskohdassa. Totesin, että ohjelman olisi uudistuttava tai se lakkaisi olemasta. Kaleva uutisoi 9.12., että tiedeviestinnän maisteriohjelma lakkautetaan, ja sen sisällöt typistetään todennäköisesti sivuaineeksi.
Tiedeviestinnän ja viestinnän tarve ylipäätään ei ole Oulun seudulla ja Oulun yliopistossa tästä huolimatta vähentynyt.
Oulun yliopistossa tehdään maailmankin mittaluokassa erinomaista tutkimusta mm. 6G:n, terveydenhuollon ja vetytutkimuksen alueilla. Suomen menestyksen hidaste ei siis ole laadukkaan tutkimuksen tai erinomaisten innovaatioiden puute, vaan niistä kertominen ja niiden markkinointi – eli niistä viestiminen. Tämän kaltaisia ajatuksia on esittänyt useampi maamme keskeinen teknologiavaikuttaja, muun muassa F-Securen perustaja Risto Siilasmaa.
Ehkäpä Oulun yliopistossa ajatellaan, että eri alojen opiskelijoiden lukiessa viestintää sivuaineena heille kertyy riittävästi osaamista toimia viestinnän tehtävissä omilla aloillaan. Joskus se voi riittääkin.
On kuitenkin paljon työtehtäviä, joissa pelkillä perusopeilla ei pärjää. Viestinnän tehtävissä tarvitaan täysiverisiä viestinnän ammattilaisia, joilla on laaja-alainen ymmärrys viestinnän ja vuorovaikutuksen kysymyksistä. Erityisesti tieteestä viestittäessä tarvitaan tiedeviestinnän ammattilaista toimimaan tulkkina tiedeyhteisön ja suuren yleisön välillä.
Viestinnässä ei ole kyse pelkästä tiedottamisesta: tiedotteen voi lähettää kuka tahansa. Nykyaikainen viestintä on kokonaisvaltaista. Siinä on kyse tavasta jolla toimimme sidosryhmien kanssa, sekä tavasta jolla omasta toiminnasta kerromme. Viestinnällä vaikutetaan, houkutellaan uusia osaajia sekä pidetään vanhoista paremmin kiinni.
Uusien opiskelijoiden houkuttelu Ouluun, kampuksen sijainnin päättäminen sekä 6G-teknologiasta kertominen kansanomaisesti ovat kaikki esimerkkejä viestinnällisistä kysymyksistä.
Toivottavasti dekaani Paula Rossin mainitseman tuumaustauon jälkeen Oulun yliopistossa ymmärretään viestinnän alan koulutuksen tuoma potentiaali. Parhaimmillaan laaja tiedeviestinnän tutkinto-ohjelma voisi toimia lippulaivojamme ja koko yliopistoyhteisöä palvelevana, oppiainerajat ylittävänä kohtauttajana joka edistäisi niin Oulun yliopiston kuin viestinnän alan kehitystä.
Olli Laitinen
filosofian maisteri, tiedeviestintä, Kuusamo