Vanhat kuvat: Hurjia vaah­to­bi­lei­tä ja rentoja hip­hop­pa­rei­ta 2000-lu­vun poh­joi­ses­sa

Ulkoilu: Hie­ta­saa­ren hal­ko­au­to­maat­ti kerää kehuja ja puut käyvät kau­pak­si

Kolumni

Tier­na­to­ri ja valot tuovat oikean kau­pun­ki­jou­lun

Pikku reissu Ranskan Strasbourgiin joulun jälkeen joitakin vuosia sitten osoitti, että eurooppalaisissa kaupungeissa osataan joulun aikaan virittäytyminen paljon paremmin kuin meillä.

Pikku reissu Ranskan Strasbourgiin joulun jälkeen joitakin vuosia sitten osoitti, että eurooppalaisissa kaupungeissa osataan joulun aikaan virittäytyminen paljon paremmin kuin meillä täällä Joulupukin kotimaassa.

Siellä säkenöivät hienot ja tyylikkäät jouluvalot ja valtavat valaistut joulukuuset vielä tammikuun lopulla mukavasti. Ennen muuta siellä Keski-Euroopassa on kuulemma vaikuttavia, elämyksellisiä joulutoreja.

Sellaista tänne Ouluun on odotettu ja yritetty vuosikausia, ja sekin alkoi näyttää surkuhupaisalta jappasulta.

Viisi vuotta sitten kauppatorilla pidettiin yksittäinen tapahtuma nimellä Tiernatorin joulumarkkinat.

Neljä vuotta sitten toivoa antoi Hallen, Leverkusenin ja Karlsruhen ystäväkaupunkien edustajien vierailu. He katsoivat Oulun surkeutta ja lupasivat pyhästi auttaa järjestämään seuraavana vuonna oikein keskieurooppalaistyylisen joulutorin.

Mitään ei sen jälkeen kuulunut, eikä auttanut kuin paikallisin voimin yrittää. Ja nyt se on vihdoin viimein saatu. Touhun kehittäminen omalta pohjalta on parempi ratkaisu.

Aiemmin joulutorihaaveet ovat kaatuneet siihen, että kauppatori ei ole vetänyt kauppiaita riittävästi. Se on omituista, sillä onhan se viehättävä ympäristö kauppahalleineen.

Maailman pohjoisimman joulutorin, Tiernatorin, myyjälista vaikuttaa lupaavalta.

Hieman tosin huolestuttaa, että kunhan Oulun Tiernatoria ei pilattaisi suomalaisille ja oululaisille tutulla liialla varovaisuudella ja byrokratialla.

Siihen viittaavat tarkalleen määrätyt 16 siistiä koppia, joita kehutaan tyylikkäiksi. Kunhan eivät ole liian tyylikkäitä ja steriilejä.

Oulusssahan on kokemusta eräästä varmasti kaikkien aikojen surkeimmasta kesäruokatapahtumasta.

Valittiin muutama ravintola myymään ylihintaista ruokaa – samaa, jota kyseisistä ravintoloista sai normaalisti.

Ei ihme, että sitä ei viime kesänä enää järjestetty.

Parasta olisi, että Oulussa ei tarvittaisi mitään kieltämättä hieman teennäisen makuista Tiernatoria arkkitehtiopiskelijoiden suunnittelemine jääkuutiokoppeineen.

Joulutorin pitäisi syntyä aivan itsekseen ja kasvaa kaupungin vetonaulaksi vähitellen. Mitä sekavampi kokonaiskuva jäisi, sitä parempi. Sellaiseksi Tiernatori voi toki ajan mittaan kasvaa.

Sekavuudessa, eläväisyydessä ja moninaisuudessa on se torien elämän suola. Vaikka turhanpäiväinen siisteys ja steriiliys on meikäläinen periominaisuus, sellainen karkottaa tehokkaasti suomalaisetkin.

Oulussa oli vuosia kesätapahtuma, jota paikalliset rakastivat, ja sinne keräännyttiin laajalta alueelta. Se tapahtuma sai jopa valtakunnallista kuuluisuutta.

Valkosipuliyö kaatui tiukentuneisiin elintarvikesäädöksiin. Näin ainakin sanottiin.

Siinäpä muuten laki, joka pitää meidät valovuosien päässä sivistyskansasta. Kummallista, että muissa EU-maissa nuo säädökset eivät ole yhtä tiukkoja.

Me suomalaiset emme taatusti ole yhtään sen terveempiä sen takia, että meitä niin visusti varjellaan ulkona valmistettavilta ruoilta.

Uskotaan ja toivotaan kuitenkin, että Tiernatori osoittautuu suurten odotusten veroiseksi. Käsitöiden ja keramiikan lisäksi esillä tullee olemaan joulun ajan herkkuja, poronlihaa ja kalaa.

Joulun tunnelmaa kaupungin keskustassa lisää se, että sinne on saatu – vihdoin ja kuinka ollakaan – oikeinkin kauniit jouluvalot. Tiheät valoverkot ovat tunnelmallisia ja näyttäviä.

Itse olisin pitänyt enemmän vanhanaikaisista katujen ylle vedetyistä valoketjuista, jollaiset jäivät mieleen 1970-luvulla Oulun joulukadusta. Samantapaiset näyttävät olevan kuvien perusteella Helsingissä.

Mutta kiitokset tästäkin vähästä, kuten Alpo Ruuthin Nousukausi-romaanissa todetaan.