Joulun tienoilla saamme taas kuunnella jo klassikoksi edennyttä, alun perin Ruotsista Suomeen rantautunutta poikalaulajien musiikkinäytelmää Tiernapojat. Keskeisiä näytelmässä ovat kolme itäisen maan tietäjää. He riensivät lahjoittamaan juuri syntyneelle Jeesukselle "kultaa, pyhää savua ja mirhamia".
Kulta on aina kultaa, mutta mitä olivat nuo kaksi muuta lahjaa?
Pyhä savu, toiselta nimeltään suitsuke, sekä mirhami, ovat afrikkalaisia, Etiopian ylängöllä kasvavien puiden tuotteita. Pyhä savu tulee kuumennetusta pihkasta. Se on valutettu Boswellia-puun runkoon viilletystä haavasta. Etiopian ilmastossa viihtyvä puu vuotaa kuorestaan pihkaa niin hyvin, että sitä riittää vietäväksi kuivempiin ja alavampiin naapurimaihin.
Pihkasuitsuke on edelleen mukana etiopialaisessa kahvitarjoilussa. Koptikirkon papit taas suitsuttavat kirkonmenoissaan pyhää savua heiluttamalla pieniä, kannettavia metallikoreja. Pihka savuaa niissä hehkuvan, paikallisen pienviljelijän valmistaman puuhiilen päällä.
Mirhami on puolestaan kasviöljyä. Se saadaan nesteyttämällä Commiphora-puusta valutettua pihkaa.
Mirhami oli ajanlaskumme alkuaikoina tarunomainen lääke kehon ulkoisiin ja sisäisiin haavoihin. Mirhamilla myös balsamoitiin ruumiita niin, että ne säilyivät hautaholveissa ja pyramideissa. Tänään mirhami tunnetaan länsimaissa luontaislääkkeenä.
Ylänköpuista saadun suitsukkeen ja mirhamin vienti oli jo varhain tärkeää Etiopian taloudelle. Kysyntä maailmalla oli kova. Noiden puuperäisten tuotteiden kiihkeä maailmankauppa selittää, miksi Etiopia kasvoi aikoinaan Afrikan suhteellisesti vauraimmaksi maaksi.
Suitsukkeessa ja mirhamissa on kyse kulttuurihistorian vanhasta, vientiin päätyneestä metsän arvoketjusta. Itämaan tietäjät ymmärsivät ja opettivat myöhemmin meille ketjun arvon, kun he toivat etiopialaiset tuotteensa Betlehemiin.
Myös Suomessa on etsitty saman tyyppisiä, tosin hieman vaatimattomampia metsän arvoketjuja. Mielenkiintoinen on yhteys tervaamme. Sen vientikausi alkoi 1700-luvulla. Maamme alkoi vaurastua.
Myös tervantekoon kuului hiillettävien puiden runkojen ennakkoviiltely. Se tehtiin nuoriin mäntyihin, maasta parin metrin korkeuteen, pari vuotta ennen puiden kaatamista. Itse terva valmistettiin sahatuista männyn rungoista paahtamalla, tervahaudoissa.
Sahatavaran arvoketju ohitti tervan 1830-luvulla. Paperin arvoketju ohitti sahatavaran 1930-luvulla. Paperi on jo korvautunut sellulla ja kartongilla. Ehkäpä jokin uusi arvoketju ohittaa ne 2030-luvulla.
Itämaan tietäjien metsän arvoketjuja kannattaa taas muistella.
Veli Pohjonen
maatalous- ja metsätieteiden tohtori, metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa, yhdeksän vuotta Etiopian kehitysavun metsähankkeissa toiminut, Kuusamo