Tiede on syrjäyttänyt uskonnon. - Valistunut järki-ihminen ei tarvitse uskontoa, koska luonnonlait määräävät tapahtumien kulun. Näin olen kuullut väitettävän toistuvasti. Kysyessäni, mistä luonnonlait sitten tulevat, olen jäänyt vaille vastausta.
Kunnon marxilainen ei tarvitse uskontoa, joka kuuluu ihmisen aikaisempaan, valistumattomaan kehitysvaiheeseen. Tähän on kylläkin huomautettu, että siinä uskonnon tilalle on tullut uusi uskonto nimeltä marxilaisuus.
Varsinaisia tieteisuskontojakin on kehitelty varsinkin länsimaisen järki-ihmisen yleismaailmallisen ja yleisinhimillisen uskonnollisen perustarpeen tyydyttämiseksi, esimerkkinä vaikkapa scientologia.
Myös moninaiset magialiikkeet sekä satanismi ja saatananpalvonta uskonnon korvikkeina ovat yleistymään päin. Tiettävästi tiedemiehissä ja -naisissa on paljon ateisteja, vielä enemmän uskonnollisesti välinpitämättömiä, joita aihepiiri ei kiinnosta.
K.V. Laurikainen toi
uskonsa julki
Tässä suhteessa poikkeavana tiedemiehenä on tullut tunnetuksi myös kansainvälisesti arvostettu ydinfyysikko, professori K.V. Laurikainen, joka ei ainoastaan tunnustautunut kristityksi uskovaiseksi, vaan myös toi sen rohkeasti julki, vieläpä perustellen kantansa tieteeseen pohjaten.
"On olemassa vain yksi todellisuus, jota sekä uskonto että tiede tavoittelevat. Jumala on tämän todellisuuden syvin sisällys. Hän on läsnä kaikkialla, perusta kaiken sen olemassaololle, mikä on."
Laurikainen valittaa joutuneensa luonnontieteilijäin keskuudessa eristyksiin vakaumuksensa tähden.
Arvofilosofian uranuurtaja Max Scheler oli Jumala-uskoinen, kunnes lopulta luopui siitä ja sijoitti jumaluuden ihmiseen, joka on "Jumalaksi tulemisen ainut paikka".
Hänen aikalaisensa arvofilosofi Nicolai Hartmann oli melkein ateisti. Hän piti Kristuksen lunastusoppia ihmisen henkisen minuuden riistona.
Vain ottamalla sankarillisesti henkilökohtaisen vastuun kaikista teoistansa ihminen säilyttää paikkansa täysarvoisen henkisenä, jalona olentona, tarvitsematta alistua ansiottomaan armoon. Friedrich Nietzsche yli-ihmisoppeineen meni vielä pitemmälle.
Psykologi-filosofi Eino Kaila on kuvannut ihmisen vietti- ja tarvedynamiikan moninaisuutta ja kerroksisuutta osuvasti ranskalaista La Rochefocultia lainaten: "Kellarissa ulvovat vihaiset sudet, mutta kupolissa laulaa enkelikuoro."
Jotenkin raadollisesti hän luonnehtii noita persoonallisuuden yläkerran ilmiöitä eli syvähenkistä elämää - mukaan lukien myös uskonnolliset tunteet - vain alkuliman höyryiksi.
Kuuluisa ranskalainen matemaatikko ja filosofi Blaise Pascal puolestaan järkeili tarkoitushakuisesti, että kannattaa uskoa, koska siinä ei paljoa menetä, mutta mikäli ei usko, voi menettää kaiken eli ikuisen autuuden.
Eivät papitkaan ole aina olleet varmoja vakaumuksestaan, vaan ovat voineet julkisestikin tuskailla, miten omakohtainen uskonelämä on ollut monesti kilvoittelua uskon ja epäuskon välillä.
Tieteen voittokulku on merkinnyt tappiollista tietä ainakin länsimaiselle kristillisyydelle. Sekularisaatio eli maallistuminen on edennyt vääjäämättömästi.
Tiede on sittenkin ratkaissut tähän mennessä vain vaatimattoman osan olevaisen ja ihmiselämän suunnattomasti problematiikasta.
Luterilaisen kirkkomme uskontunnustuksessa joudumme edellyttämään monia ihmeitä tosina. Mutta maailman ihmeet eivät tähän lopu. Niitä tulee vastaan yhtä lailla luonnontieteissä, lääketieteessä, psykologiassa, atomien mikromaailmassa ja universumin makromaailmassa.
Jumala ei heitä
noppaa
"Arvoituksellinen on Herra, mutta pahansuopa Hän ei ole!", huudahti Albert Einstein, kun kuuli aikalaisensa fyysikon tutkimustuloksesta, joka olisi paikkaansa pitävänä vienyt pohjan hänen suhteellisuusteorialtaan.
Einsteinin mukaan tiede ilman uskontoa on rampa, uskonto ilman tiedettä on sokea. Laurikainen luonnehtii Einsteinin uskontoa panteistiseksi. Jumala ilmoittaa itsensä luonnossa.
Max Planck ja Ernst Jordan kvanttiteorian uranuurtajina ovat julkisesti puolustaneet kristinuskoa materialismia ja maallistumista vastaan. Planckin mukaan emme löydä ristiriitaa uskonnon ja tieteen kesken. Jordanin Jumala ei ole vain luoja, vaan hän vaikuttaa kaikkeen.
Uuden ajattelutavan lähtökohtana oli Laurikaisen mukaan aineaaltojen löytyminen, joka 1920-luvulla johti kvanttimekaniikan kehittämiseen.
Aineen perushiukkaset eivät ole vain pieniä kappaleita, joilla on tiettyjä mekaanisia ominaisuuksia kuten tietty massa, energia ja liikemäärä, vaan ne ovat samalla aaltoja.
Mikromaailman hiukkasten dualistinen luonne, aalto-hiukkas-dualismi, on pakottanut fyysikot korvaamaan klassisen mekaniikan uudella, joka ottaa johdonmukaisesti huomioon tämän dualismin olemassaolon ja johtanut kausaalilakien korvautumiseen todennäköisyysalueilla.
Einstein oli tyytymätön kausaalilakien tilastolliseen luonteeseen, koska se jätti atomin alkeishiukkasten tapahtumille arvaamattomien poikkeamien, näköjään sattumien mahdollisuuden. "Jumala ei heitä noppaa!", kerrotaan hänen protestoineen kärsimättömästi.
Hän teki muiden fyysikkojen tapaan itsepintaisia yrityksiä determinististen lakien palauttamiseksi myös mikrofysiikkaan, mutta turhaan.
Darwin ei kieltänyt
Jumalaa
Nykyisen perinnöllisyystieteen valossa myös mutaatiot ovat atomitapahtumia, muutoksia DNA-molekyylien rakenteessa. Jokainen tällainen muutos on kvanttifysikaalinen, ja kun tämä muutos on tapahtunut, seuraukset näkyvät elimistön kehitystapahtumassa.
Charles Darwin loi kehitysopin ja on evoluutioteorian isä. Yleisesti nähdään, että darwinismi kumosi Raamatun luomisopin eli myötävaikutti oleellisesti länsimaisten ihmisten maallistumiskehitykseen.
Kuitenkin Darwin on eräässä kirjeessään kirjoittanut näin: "Äärimmäisissäkään mielipiteissäni en ole milloinkaan ollut ateisti siinä mielessä, että olisin täysin kieltänyt Jumalan olemassaolon. Uskon, että varsinkin vanhemmiten agnostisuus kuvaisi mielentilaani paremmin."
