Jo pitkään on ollut ihan itsestäänselvää, että pullot ja tölkit palautuvat kauppaan. Myös lehtien ja paperien kierrätys sujuu rutiinilla. Mutta mistä saisi vielä innostuksen kotitalousjätteiden systemaattiseen kierrättämiseen?
Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan suomalainen kierrättää keskimäärin hieman yli puolet kotitalousjätteistään.
En kuulu tuohon joukkoon.
Kotitaloutemme on alkutekijöissään kierrättämisessä. Sen verran asiaa on opeteltu, että kierrätysastiaan lennähtävät lehdet ja kauppaan kulkeutuvat sieltä kotiin kannettujen juomien hylsyt. Mutta siinäpä se sitten onkin.
Kompostia olemme miettineet, mutta kun ynnäsimme kahden hengen taloutemme kompostijätteiden määrää, epäilen ettei tuokaan homma etene.
Aivan hiljan havahduin muovin keräämiseen ja järjestelin oitis keittiön roskasäiliön uuteen uskoon.
Laiskasti on tempaus lähtenyt liitoon. Muovit pitäisi muistaa ottaa kauppareissulle mukaan, koska omaa muovinkeräysastiaa ei ole.
Kaupassa käydään välillä vain kerran viikossa, joten arpapeliksi menee, että muovit sattuisivat silloin matkaan.
Kierrätystavoiltani olen keski-iän ylittänyt työmies, paljastaa tutkimus. Tutkimusprofiilini mukaan asun haja-asutusalueella, pienellä kylällä Pohjanmaalla. Survon roskiin sen minkä roskaksi luen ja painan kannen visusti kiinni.
Ahkerimmat kierrättäjät löytyvät pääkaupunkiseudulta tai Varsinais-Suomesta. He ovat naisia, eläkeläisiä ja suurituloisia.
Jos saisin itse päättää, olisin jätteiden polttaja, Oulun jätteenpolttolaitoksen pienpiste. Hämmentäisin jätteet lieskoihin ja antaisin tuulen hoitaa loput.
Haaveitani rajoittavat ympäristö ja laki.
Kaava-alueella omakotitalon pihassa jätteitä hämmentävää ei varmasti katsottaisi hyvällä silmällä.
Tärkein syy kierrättämisintoni vasta orastavaan puhkeamiseen on kierrätysastioiden hakeminen ympäri kaupunkia.
Ouluun tarvitaankin ehdottomasti lisää kierrätyspisteitä. Ei riitä, että niitä on kaatopaikalla tai joidenkin kauppojen pihojen perällä.
Kierrätyskelpoisten jätteiden astioita tulee olla tiuhaan isoilla asuinalueilla jätefirmojen tai kaupungin laittamina.
Jos (ja kun) kierrätyspisteiden asentaminen on rahasta kiinni, niin on meillä kaupungissa paljon pöljemminkin perustein laskuja laitettu. Vertailuna hulevesimaksu alueille, joissa ei ole edes viemäröintiä.
Laiska asenteeni ei ole vähääkään ylpeyden aihe, päinvastoin. Jokaisen pitäisi keskittyä jätteiden määrän vähentämiseen ja kierrättämiseen.
Kierrätys ja uudelleenkäyttö vähentävät ympäristövaikutuksia ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä jätehuollossa että tuotteiden valmistusketjussa.
Juuri päästöjen vähentämiseenhän meidän jokaisen tulisi pyrkiä.
Avauduin aiheesta arkaillen. Teilaamisen sijasta toivoisin, että jokainen katsoisi rehellisesti peiliin. Kuinka moni teistä kierrättää tehokkaasti ja säännöllisesti? Kuinka moni oikeasti miettii ilmastoon liittyviä kysymyksiä valitessaan syömisiään, lomareissujaan, vaatteiden ostamista ja kuluttamista yleensä? Siis omalta kohdaltaan eikä toisten tekemisinä tai yleismaailmallisina möhkäleinä?
Omalta kohdaltani uskon, että kulminaatiopiste muutokselle on lähellä. Päässäni on soinut jo pitkään edesmenneen Rauli Badding Somerjoen esittämän biisin kertosäe: "maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä".
Enää ei ole pitkä matka roska-astialta kierrätyspisteelle. Toivon, että edelleenkin luemme lehtiä, mutta paskaan en halua tämän maailman hukkuvan.