Nimestään huolimatta pyrstötiainen (Aegithalos caudatus) ei kuulu varsinaisiin tiaisiin. Pyrstötiaiset liikkuvat yleensä 10-15 linnun porukoissa, mutta saattavat lyöttäytyä tiaisten sekaparviinkin. Tavallisesti pyrstötiaisparven huomaa yhteysäänistä.
Syksyllä ja talvella pyrstötiaiset viettävät kiertelevää elämää. Kenties sen vuoksi lintua on kutsuttu Haapajärvellä mustilaistiaiseksi. Nykyisin näitä mustan, valkean ja ruskean kirjomia höyhenpalloja näkee yhä useammin ruokinnoilla.
Kesällä häntätiitinen rakentaa taidokkaan pussimaisen pesän esimerkiksi rantalepikkoon, mistä syystä lintua on Ruotsissa kutsuttu leppätiaiseksi.
Tiainen kuten muutamat sen synonyymit tunnetaan sukuniminä. Tiaisia elelee maassamme viitisentuhatta, Tiitisiä tuhatkunta. Sukunimiä ovat myös Tiiainen ja virolainen tiaista merkitsevä Tihane.
Historiallisista Tiaisista epäilemättä merkittävin oli talonpoikaispäällikkö, rajakapteeni Olli Tiainen, josta Heikki Turunen on kirjoittanut näytelmän. Tiaisen mukaan on nimetty Joensuussa katu ja puisto.
Heinäkuussa 1809 Tiainen löi maanviljelijä Steniuksen kanssa venäläisjoukot Mönnissä Joensuun liepeillä. Lieksassa hieman myöhemmin hän puetti talonpoikaisarmeijalleen tuohesta hatut ja kokardit niin, että he muistuttivat vakinaista armeijaa ja marssitti joukkoa ympyrässä venäläisten silmien edestä niin, että joukko kävi välillä metsässä. Vihollinen säikähti sotaväen paljoutta ja perääntyi Joensuuhun ampumatta laukaustakaan.