"Kai se on äijäilyä, ja jos se on epämuodikasta, niin olkoot. Motörhead-akselille tämä juttu on rakennettu eikä siihen hittimeininkiin, että vedetään kajalit silmiin ja keikutetaan persettä lavalla", sanoo The Black Leaguen solisti Taneli Jarva.
Äskettäin kolmannen levynsä julkaissut oululaisryhmä aloitti toimintansa hieman toisenlaisissa tunnelmissa. Tuoreella Man's Ruin Revisited -albumilla soivan raskaan rock-bluesin, southern boogien ja silkan rock'n'rollin sijasta vuoden 2000 ensialbumi Ichor kurkotti korkealle progen ja taidemetallin yhdistelmällä.
"Nyt selkeytettiin linjaa, pudotettiin progesälä pois. Vähemmän on enemmän. Vaikka kyllä aiemmiltakin levyiltä löytyy samaa suoraa linjaa edustavia biisejä, jotka ovat tuotannollisesti metallisempia", Jarva sanoo.
Viimeistään Man's Ruin Revisitedin myötä tulee selväksi, että The Black League ei ole yhden miehen show, Taneli Jarvan egotrippi, jona yhtyettä on usein erheellisesti pidetty.
"Vähän turhan kauan ihmisiltä menikin sen tajuamiseen. Nyt ensimmäistä kertaa joku muu on säveltänyt levylle enemmän biisejä kuin meikäläinen, biisinteossa oli ihan free-for-all -meininki", Jarva sanoo.
Se joku on yhtyeen rumpali Sir Luttinen, joka monista metalliyhteyksistään huolimatta paljastuu Brian Setzer -diggariksi ja muutenkin ärhäkän rock'n'rollin päälle ymmärtäväksi mieheksi.
Man's Ruin Revisited on ajallemme harvinainen rockalbumi, sillä se ei juurikaan kuulosta stonerilta, katurockilta tai uusiogaragelta. "Ei ole tarkoituskaan vetää retroa tai nykyään niin muodikkasta vintage-rockia", Jarva varmistaa.
Yliopisto vaihtui elämänkouluun
Amerikkalaisesta tatuointiperinteestä - pullo, naiset ja uhkapeli - sisältönsä ammentavalla Man's Ruin Revisitedillä kukkii rentturomantiikka. Levyltä voi löytää kaaren nousuhumalasta kännikohelluksen kautta laskuhumalaiseen toteamukseen, että tässä sitä taas ollaan, vieläköhän tässä joskus oppisi. Kun katsoo peiliin, ei voi aina sanoa hoitaneensa leiviskäänsä hyvin.
"Biiseissä on kuitenkin uhoa ja ylpeyttä eikä surkuttelua", Luttinen tähdentää.
The Black Leaguen varhainen tuotanto poikkesi teksteiltään kovasti edukseen keskivertometallista. Kappaleet vilisivät viittauksia historiaan sekä runouteen ja muuhun korkeakulttuuriin. "Se oli mun akateemiselta kaudelta. Olin tuolloin yliopistolla ja sellaisille virikkeille altis. Ne hommat ovat vaihtuneet elämänkouluun", Jarva hymähtää.