Uhkean Lisa Kekaulan johtama kalifornialaiskvartetti The Bellrays möyrii viime keväänä ilmestyneellä uusimmalla Hard, Sweet and Sticky -levylle punkin, varhaisen rockin ja vanhan amerikkalaisen soulin romulaarissa yhtä innoissaan kuin lapsikatras Ruotsin-laivan pallomeressä.
Kätkättävillä ryminäkitaroilla tilkatussa Infection-kappaleessa yhtye sulattaa jännällä tavalla yhteen varhaisen Led Zeppelinin juurevasta bluesista, kun taas Testify nostaa esiin jännällä tavalla yhtyeen soitosta aina pirskoneen varhaisen rockin ja myös varhaisen punkin vimman.
"Olemme tehneet suurimman osan levyistämme vaatimattomalla äänityskalustolla yhtyeen parhaat hetket tallentaaksemme. En usko, että haluaisimme viimeistellä musiikkiamme tietokoneilla", yhtyeen perustajajäsen ja nykyinen kitaristi Bob Vennum väläyttää.
Äkkiväärästi omaperäistä, muinaisesta bluesista ja vanhasta funkista ja soulista ammentava yhtye kyntää uuden amerikkalaisen indie-rockin sarkaa, mutta se kantaa myös mukanaan amerikkalaisen punkin ja uuden aallon, Black Flagin, Misfitsin tai Hüsker Dün aikoinaan teroittamaa sotakirvestä.
"Punkrockin pyörä pyörii yhä ja omalla tavallaan. Kaikki ne punkin siemenet, jota maaperään kolmisenkymmentä vuotta sitten levitettiin, näkyvät ympärillämme yhä, ja paljon syvemmällä kuin pelkässä pop-kulttuurissa", kitaristi tilittää.
Vennum myöntää myös, että yksi yhtyeen tärkeistä voimavaroista on uskaltaa antaa musiikin mennä myös metsään, jos siltä tuntuu.
"Jo kerran tehtyjen musiikillisten juttujen uudelleen kierrättäminen uutta musiikkia tehdessä olisi aivan liian helppoa", hän kritisoi.
Riuska kalifornialaiskvartetti sulattaa yhteen rockin eri vaikutteita tyylikkäästi ja estottomasti. Osalla keikoistaan voimakasotteinen kvartetti saattaa rytyyttää hullaantuneen yleisönsä edessä version AC/DC:n kappaleesta. Hetken päästä ryhmä saattaa painua paukkuvan melumusiikin syövereihin.
Solisti Lisa Kekaula tuo paikoin jopa miesmäisenä möyryävällä lauluäänellään The Bellraysin musiikkiin varhaisen angloamerikkalaisen mustan musiikin karismaa.
Laulajattaren matalalta laulamat ja soulia tirisevät lauluosuudet tuovat mieleen niin varhaista Led Zeppeliniä syvälle bluesin perukoille ohjastaneen Robert Plantin mylvinnän kuin myös Jimi Hendrixin tuskaisan lämpimän laulutyylin.
"Haluamme tuoda musiikkiin ripauksen sitä punkin vallankumouksellisuutta, joka siitä on vuosien aikana pois rapissut", Vennum jatkaa.
Vennum tunnustaa rakkautensa amerikkalaisen bluesin peruskivet vuosien 1936-1937 levytyksillään luoneeseen Robert Johnsoniin. Johnsonin musiikki ehti vaikuttaa niin varhaiseen 1960-luvun lopun souliin ja alkufunkiin, kymmenen vuotta myöhemmin konesoundeilla rytmitettyyn varhaisen hiphopiin ja sittemmin myös rap-musiikkiin.
"Omia suosikkejani ovat aina olleet The Beatlesin, Creedence Clearwater Revivalin levyt. Nuo bändit saattoivat tuosta vain tehdä uransa huippuaikoina jopa puolisen tusinaa loistavaa levyä putkeen", kitaristi kertoo.
The Bellraysissä elämöivät laulaja Lisa Kekaulan ja kitaristi Bob Vennumin lisäksi basisti Justin Andres ja rumpali Craig Waters.
The Bellrays keikalla ravintola
45 Specialissa Oulussa sunnuntaina 26. lokakuuta. Liput 12 e.