Helsinkiläinen The 69 Eyes nousi raskaaseen sarjaan seitsemännen albuminsa Devilsin myötä. 90-luvun alusta vaikuttanut yhtye rokkaa nyt monikansallisen Virgin-yhtiön suojissa. Levy meni ilmestyttyään Suomen listaykköseksi.
"Levy-yhtiön vaihtoon oli kaksi syytä. Toinen oli ulkomaan kuvio, toinen eteenpäin meneminen", The 69 Eyesin laulaja Jyrki69, 36, perustelee.
Ensi helmikuussa The 69 Eyes kiertää keski-Eurooppaa. Haaste ei ole sinänsä uusi - yhtyeellä on vanhastaan kansainvälistä turnauskokemusta.
"Jos sä rokkaat englanniksi, on ihan selviö että sä menet vetämään keski-Euroopan rundin. Se on ihan peruskauraa", Jyrki69 toteaa ja innostuu muistelemaan ensikosketuksia muihin maihin.
"1990-luvulla käytiin heittämässä keikkaa Stokiksessa. Sinne oli helpompi ja halvempi mennä Helsingistä kuin esimerkiksi Seinäjoelle. 90-luvun puolivälissä heitettiin paikallisten glam-fanien järjestämät rundit Italiassa ja Englannissa. Kunnon rundeja on ollut Wasting The Dawn -levystä (1999) lähtien. Tästä tulee meidän neljäs yhtenäinen turnee", solisti laskee.
Väkimäärät eivät maailmalla juuri poikkea Suomen oloista. Klubeihin mahtuu tuhatkunta maksanutta. Isoimmat massat nähdään festareilla.
"Festareista Unkarin Sziged on meille varmaan suurin. Siellä ollaan vedetty pari kertaa ja vedetään ensi kesänäkin. Päälavan eteen mahtuu 15 000 ihmistä.
Hyvällä asialla
The 69 Eyes hakee alati uusia ideoita musiikkiinsa. Beniniläismuusikot tuovat etnosävyjä Devilsin Hevioso-raitaan. Mahtipontisessa teoksessa Sister Of Charity kuullaan puolestaan gregoriaanista laulua.
"Ainahan meitä on kiinnostanut kyseenalaistaa juttuja. Hulvattoman Cramps-Ramones-AC/DC -rockin oheen oli hauska tuoda afrikkalaisia vaikutteita. Siinä on gooteille ihmettelemistä. Toisessa äärilaidassa on haudanvakavissaan tehty Sister Of Charity", Jyrki69 selvittää.
Sister Of Charity kuullaan 13. marraskuuta Unicefin hyväntekeväisyyskonsertissa Finlandia-talossa. Teos on kunnianosoitus "sairaanhoitajille, nunnille ja avustustyöntekijöille, jotka menee mihin vaan ja pyhittää elämänsä toisten ihmisten auttamiselle".
"Olen todella iloinen että saan olla mukana siinä kampanjassa. On mageeta, että niillä on kanttia heittää kehiin jotain muuta meininkiä kuin nämä tavanomaiset vaihtoehdot, jotka ei millään tavalla puhuttele esimerkiksi koulujengiä."
Pilke silmässä
Mustanpuhuvalla bändillä on haudanvakava imago. Silti esimerkiksi Christina Death -raidan kuvaus goottidaamista, joka kurlaa absintilla suuseksin jälkeen kuulostaa hyvällä pokerilla heitetyltä vitsiltä.
"Siihen on napattu eri aspekteja tuttavapiiristä: kaksi kissaa, Ei mainoksia, kiitos -lappu ovessa ja niin edelleen. Se on tosin tehty ihan kunnioittavalta pohjalta. Tuollaisen biisin tekeminen on hauskempaa kuin teennäisen melodramaattisuuden tavoittelu kliseistä kuten punaviini, synkät yksinäiset syysillat ja niin edelleen", tekstinikkari selvittää.
Yleisön ironiantaju vaihtelee: vitsin perillemenossa on isoja eroavaisuuksia.
"Jossain Saksassa saattaa olla tosi paatuneita sysigootteja, jotka tulee diggailemaan. Osa taas on ihan rokkijengiä, joka ottaa matskun bailausmeininkinä," Jyrki69 vertaa, mutta toteaa heidän fanien olevan fiksuja digatessaan niin bändin asennetta kuin huumorintajuakin.