Time Magazine listasi ilmakitaransoiton MM-kisat yhdeksi vuoden 2001 tärkeimmäksi tapahtumaksi. Artikkelin julkaisun jälkeen kansainvälinen kulttimatkaopas Lonely Planet kertoi lajista:
"Valtiossa, jossa kisataan ilmakitaroinnin herruudesta, täytyy olla hyvin vahvasti kehittynyt ironiantaju."
Vuosituhannen vaihteen jälkeen oululaisten neronleimaus on saanut paljon näkyvyyttä ulkomaisessa mediassa. Ilmakitarassa on monta ulottuvuutta: juttuja on ollut niin miestenlehdissä kuin tekniikkajulkaisuissakin.
Australian Penthouse ja Unkarin Playboy ovat tuoneet lajia esille. Sanoma kuuluu: joka mies voi olla rokkistara. Kieltämättä 15 vuoden ajan järjestetyssä kilpailussa lavalla on ollut "munaa". Esimerkiksi viime vuoden voittaja, ranskalainen Günther Love veivasi ilmakitaraa avoimen seksuaalisin elkein.
Musiikkilehdistä muun muassa yhdysvaltalainen Billboard ja brittiläinen Metal Hammer ovat levittäneet ilmakitaran ilosanomaa.
Kisat on noteerattu talouslehdissäkin, kuten Financial Timesissa ja Wallstreet Journalissa.
"Ilmakitaraperheen" lisenssisopimuksessa mainitaan, että kaikki aiheesta kertovat lehtijulkaisut tulisi lähettää Ouluun. Toimistoon on kuitenkin päätynyt vain murto-osa.
Ilmakitarasta on kirjoitettu ulkomailla rutkasti enemmän kuin kotimaassa, tietää vuosina 2001--2006 kisoja tuottanut Marika Lamberg.
"Aluksi MM-kisat herättivät hämmennystä. Nykyisin uutisointi on mennyt hehkutusosastolle. Ilmakitarointi on coolia."
Lisenssien myöntämisen ja kansallisten kisojen myötä ulkomainen media on kiinnostunut entistä enemmän visuaalisesta ja viihdyttävästä lajista. Suomessa se taasen on niputettu "muiden hullujen kisojen" kanssa samoihin kansiin; maininta Kummalliset kansanhuvit -kirjassa ei imartele kisajärjestäjiä.
"On toki syynsä, että ilmakitarakisa on kehitetty Suomessa. Lajin luonne on kuitenkin ollut alusta asti globaali."
Turku 2011 -tapahtumakoordinaattorina parhaillaan toimiva Lamberg myöntää, että ilmakitararyhmän piti aikoinaan tehdä paljon töitä sen eteen, että maailmalla tiedettiin kisojen järjestettävän Oulussa. Kansallisten kisojen myötä heräsi kysymys siitä, kiertäisikö finaali jatkossa eri osallistujamaissa.
"Olemme kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ilmakitaran MM-kisat ovat oululainen juttu. Oulun kaupunki on noteerannut kisat ja sitä on käytetty markkinoinnissa. Ensimmäiset ilmakitaraturistit tulivat tänne jo reilu kymmenen vuotta sitten."
Ilmakitaratietouteen voi törmätä mitä yllättävimmissä paikoissa. Muutama vuosi sitten Intiassa asunut Lamberg kuuli paikallisten muusikoiden tietävän mittelöistä, vaikka kansallisia kisoja ei siellä vielä järjestetäkään.
"Olen myös antanut Etelä-Afrikan radioon pitkän haastattelun. Nykyään videomateriaalia on liikkeellä entistä enemmän ja netissä uutisoidaan lajista. Mukava nähdä, että kaikki menee hyvin. Ilmakitaran suosio lämmittää eläköityneen tuottajan sydäntä."
Ilmakitaran juhlaseminaarissa viime keskiviikkona pohdittiin monen asiantuntijan voimin tarkemmin ilmakitaran imagokysymyksiä. Yhtenä alustajana oli dosentti, imagotohtori Topiantti Äikäs.
"Huomasin, ettei paikalle ollut vaivautunut tulemaan ketään kaupungin edustajaa, se ihan hävetti", puuskahtaa Äikäs.
Äikäs on tutkinut nimenomaan kaupunkimarkkinointia ja imagoasioita.
"Panos-tuotos-keskustelu pitäisi unohtaa. Kyse on immateriaalisista seikoista, joiden arvoa on mahdotonta euroissa mitata. Onneksi parin viime vuoden aikana kaupungin asenne on muuttunut. Nykyisin ilmakitara koetaan osaksi Oulu-tarinaa."
"Kuulen usein ihmisten myös ihmettelevän, miksi MM-kisa on Oulussa. Miksei Helsingissä tai Berliinissä? Sen pitääkin olla Oulussa, se on osa tämän tapahtuman viehätystä", hän pohtii.
Samalla Äikäs on hieman huolissaan, miten ilmakitara istutetaan uuden Oulun imagoon. Sopeutuvatko pienemmät kunnat kaupungin rock-maineeseen?
"On erittäin harmillista, että jotkut erehtyvät pitämään tätä hömppänä. Se, jos jokin, on kielteistä mainosta koko Oulun seudulle. Kisan myötä tuleva maailmanlaajuinen peitto on niin arvokas pääomaa, ettei sitä täällä edes pystytä käsittämään. Aina kun maailmalla vilahtaa sana Oulu, niin kaupungin pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen."
"People Need Air"
Ilmakitaroiden pauhu täyttää Oulun viidettätoista kertaa. Finaali järjestetään tänään perjantaina 27. elokuuta Oulun torinrannassa. Maailmanmestaruudesta kamppailevat parhaat ilmakitaristit yli 20 maasta. Mukana on myös muutama naiskilpailija.
Tuomariston puheenjohtajana alusta saakka toiminut Juha Torvinen johtaa raatia tänäkin vuonna. Torvista avustavat kitaristi José González Ruotsista sekä yhdysvaltalaisen musiikkijulkaisun Spin Magazinen toimittaja Andy Beta.
Kilpailujen värikästä taivalta muistellaan People Need Air -valokuvanäyttelyssä 14. syyskuuta saakka Kulttuuritalo Valveen galleriassa sekä Pohjoisen Valokuvakeskuksen Kummigalleriassa.