Te­räs­vaa­ri kos­ket­ti­mil­la

Edes mykkäelokuvat eivät olleet mykkiä, vaan audiovisuaalisia kokonaisuuksia, muistuttaa Ilona Ziokin ohjaustyö The Sounds of Silents. Mykkäfilmien yleisö ei istunut hiljaisuuden keskellä, sillä kokemusta siivitti elävä musiikki.

MusiXine-sarja

The Sounds of Silents (Der Stummfilmpianist), Saksa/Tshekki 2006. Ohjaus: Ilona Ziok. -- Rio pe 15, Nukun iso sali la 18.

Edes mykkäelokuvat eivät olleet mykkiä, vaan audiovisuaalisia kokonaisuuksia, muistuttaa Ilona Ziokin ohjaustyö The Sounds of Silents. Mykkäfilmien yleisö ei istunut hiljaisuuden keskellä, sillä kokemusta siivitti elävä musiikki.

Ja ainakin yksi näistä elävän musiikin esittäjistä on vielä itsekin elossa, nimittäin 1904 syntynyt teräsvaari Willy Sommerfeld, dokumentin päähenkilö.

Rutiköyhä konservatorio-opiskelija ryhtyi 1920-luvun Saksassa mykkäfilmipianistiksi rahaa ansaitakseen. 1970-luvulla hän palasi samoille koskettimille ja oli suosituissa esityksissään omalta osaltaan luomassa paikallista mykkäelokuvien renessanssia.

Sommerfeld on 20-luvun tyylien ja sointien elävä arkisto, ja hänen kykynsä improvisoida on huomattava. "Kuva määrää musiikin", pianisti itse selvittää.

The Sounds of Silents kartoittaa yhä aktiivisen Sommerfeldin vaiheita ja hersyvää avioliittoa ripotellen sekaan otteita mykkäklassikoista, kuten Langilta, Murnaulta ja von Sternbergiltä.

Ilmoita asiavirheestä