Viimeisen kymmenen vuoden aikana oululainen julkkiskokki Janne Pekkala on saanut useita kutsuja Tenolle. "Reissut vain eivät ole sopineet kesäkiireiden aikatauluihin, vaikka olen aina haaveillut kalamatkasta Tenolle", Janne toteaa.
Tänä keväänä Pekkala päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa. "Merkkasin Tenon reissun kalenteriin jo aprillipäivänä ja se ei ollut mikään aprillipila vaan suuntasimme auton maanantaina kohti Utsjokea. Lohiretkikuntaan kuuluivat minun lisäksi Jukka Kilponen ja Heikki Saarinen."
Pekkala on toki kerran aikaisemmin käynyt Tenojokivarressa - pikkupoikana.
Saariselältä eteenpäin kaverukset totesivat olevansa oikeassa Lapissa. "Maisemat ovat vaikuttavia ja kun saavuimme Utsjoelle, niin heti teki mieli lähteä huiskimaan jokivarteen. Kuitenkin rauhoituimme ja maltoimme ajella majapaikkaamme Baadukseen", Pekkala kuvailee.
Sunnuntaista maanantaihin Tenolla on yhden vuorokauden viikkorauhoitus.
"Kalastus oli tarkoitus aloittaa heti luvan alkaessa illalla seitsemältä. Olimme majapaikassa hyvissä ajoin ja ehdimme nauttia maisemista ja keskittyä illan kalareissuun rennolla mielellä, ilman kiirettä. Viimeistään rantasaunan löylyissä mieli rentoutui ja ajomatkan tomut karisivat pois."
Pekkala on harrastanut vapakalastusta 7-vuotiaasta asti Oulun vesillä.
"Kesäpaikka on Oulunsalossa. 1970-luvulla kalastus ei ollut niin tiukasti rajoitettua ja isäukko pyysi lohia pauneteilla, pitkillä aitaverkoilla, ja niistä tuli isoja lohia. Muistan suurimman olleen 24-kiloisen. Verkoilla kalastamisesta ei kuitenkaan koskaan tullut mieleistä tapaa kalastaa."
Lohenuistelun lisäksi Pekkala viihtyi Tenon reissullaan kosken rannassa perhokalastuksen parissa.
"Perhokalastuksesta kiinnostuin 4-5 vuotta sitten. Olen ollut ikäni virvelimies ja tuumailin, että perhokalastus tuntuu olevan hieno ja mahtava laji. Yksillä Erämessuilla olin kokkauskeikalla ja menin Tiuran osastolle, jossa oli puolituttuja kavereita. Totesin heille, että olisi kiinnostusta perhokalastukseen ja tehkää minulle sellaiset vehkeet, että pärjään, eikä tarvitse jokivarressa tuhtailla välineiden kanssa."
Kyseisellä reissulla Pekkala vasta harjoitteli lohivavalla heittämistä, joten aikaa oli keskittyä myös harjusten pyyntiin kevyemmällä vavalla. "Sain muutamia mittaharjuksia ja hetken aikaa siiman päässä oli myös reilu puolikiloinen harjus, joka osoitti hallitsevansa kosken pyörteet ja ravisteli itsensä irti. Haaveena olisikin saada oikea jättiharjus."
Lohi ei ole Pekkalalle ainoa oikea kala: harjus on todella maukas ruokakala ja jo pienikin harjus potkii kivasti vastaan ja saa perhomiehen verenpaineen kohoamaan.
"Saimme harjuksista illallistarpeet. Savustimme harjukset ja nautimme ne mökkiolosuhteisiin nähden jopa hyvinkin tasokkaasti", Pekkala kertoo ja toteaa vielä, että tulevina vuosina mies nähdään melko varmasti Tenon koskien rannassa heittämässä perhoa
Tenon lohesta sanotaan, että sitä kannattaa pyytää, vaikka sitä ei saisikaan. Tämä sanonta kuvaa hyvin lohenkalastuksen luonnetta - sitä ei joesta oteta, vaan joki antaa sen, jos tietyt asiat loksahtavat kohdilleen. Monet Tenolla käyneet tietävät, että reissun jälkeen lohisaldo voi olla nolla, mutta toisaalta jotkut onnekkaat saavat lohen ensi reissulla, jopa ensi laskulla.
"En edes kuvitellut, että kuulun näihin onnekkaisiin. Sentään ensi laskulla ei lohta tullut, vaikka jo ensi soudulla siiman päässä potki lohi, mutta onni oli tällä kertaa lohen puolella ja se ravisteli perhon irti suupielistään. Kahden päivän kalastus palkittiin viimeisellä laskulla, 2,6-kiloinen tintti, yhden merivuoden lohi, nappasi Kojamotiura-vaappuun viisi minuuttia ennen luvan loppumista."