Unkarilaiset ovat kovia puhumaan. Hiljaista hetkeä ei kanssakäymisessä juuri synny oikeastaan muulloin kuin pullaa syötäessä.
Matkapuhelinoperaattoreille unkarilaisten puhehaluista on tullut yllättäen ongelma. Ne haluaisivat saada puhelimen omistajat käyttämään puhelintaan muuhunkin kuin puhumiseen.
Samaan tavoitteeseen tähtäävät myös puolalaiset ja tshekkiläiset operaattorit. Keskisen Itä-Euroopan matkapuhelinmarkkinat kasvavat voimakkaasti, ja puhelinten määrä kaksinkertaistuu nopeasti.
Eniten matkapuhelimia on Tshekissä, jossa matkapuhelintiheys, penetraatio, on 70 prosenttia. Se on Euroopan toiseksi suurin heti Suomen jälkeen.
Puolassa, jossa on lähes 40 miljoonaa asukasta, matkapuhelimia on vasta joka neljännellä. Puolassa matkapuhelinten yleistymistä ovat hidastaneet puhelujen korkeat hinnat ja puhelinalan yksityistämisongelmat.
Unkarissa penetraatio on jo yli 50 prosenttia, kun se pari vuotta sitten oli vasta 25 prosenttia.
Unkarissa matkapuhelinoperaattoreiden tuloista 90 prosenttia tulee puheluista ja 10 prosenttia muusta käytöstä; 9 prosenttia tekstiviesteistä ja 1 prosentti datan käytöstä ja WAP-surffailusta.
Puolassa tilanne on sama. Puolalaisen Polkomtelin tavoitteena on nostaa muun käytön tuotto 25 prosenttiin kolmen seuraavan vuoden aikana. Polkomtelilla on kolmanneksen markkinaosuus Puolassa.
Keskisen Itä-Euroopan operaattorit voivat olla varmoja markkinoiden vahvasta kasvusta lähivuosina. Puhelinten määrän moninkertaistuessa ne joutuvat kuitenkin yhä enemmän myymään asiakkailleen muuta kuin puheaikaa pitääkseen voittonsa kasvussa.
Ensimmäisenä tilanne on edessä Tshekissä, sitten Unkarissa ja Puolassa. Sen jälkeen kiinnostus kohdistuu varmasti myös Euroopan ”köyhiin”, Romaniaan Bulgariaan ja Serbiaan, joissa toistaiseksi puhutaan matkapuhelimiin ainoastaan pääkaupunkien kaduilla ja kahviloissa.
Suurin osa keskisen Itä-Euroopan asukkaista sijoittaa edelleen valtaosan tuloistaan kotinsa kohentamiseen. Kuvallisten viestien lähettäminen tuntuu useimmista ihmisistä tarpeettomalta, niin kauan kun keittiöstä puuttuu kunnollinen liesi tai jääkaappi mitä kuvata.
Kuinka hyvin Tshekissä onnistutaan muun kuin puheajan myymisessä, ratkaisee paljon sen, kuinka innokkaasti pääasiassa läntisessä omistuksessa olevat Unkarin ja Puolan operaattorit sijoittavat uusien palvelujen tarjontaan.
Jo nyt on nähtävissä, että huolimatta Tshekin korkeasta penetraatiosta läntiset investoijat ovat pistäneet jarruja päälle.
Monet tahot ovat päättäneet katsoa, josko sittenkin kävisi niin, että ihmiset haluaisivatkin käyttää puhelintaan pääasiassa puhumiseen.