1960-luvulla nuoret miehet siistiytyivät parhaimpiinsa, suurin osa elämänsä ensimmäiseen pukuun, kun rippikoulu saatiin päätökseen. Oululainen Jorma Nieminen toi Kalevaan rippikoulukuvansa, joka on syksyltä 1960. Poikaryhmällä oli vielä edessään konfirmaatio Oulun tuomiokirkossa. Ilmiasu oli juhlan mukainen.
Nieminen muistaa, että rippikoulu suoritettiin pika-aikataululla arki-iltoina. Ryhmä oli suuri ja monet pojista olivat tuntemattomia toisilleen.
Miesten hiusmuoti oli vielä lyhyt sivuilta ja takaa, mutta päältä paksu. Hiukset muotoiltiin rasvan avulla laineille tai suoraksi päälaen yli. Valkoisen paidan kaulukseen viritettiin joko solmio tai rusetti. Tumma puku kuului jokaisen nuoren hankkia viimeistään ripille pääsyyn.
Rippipukua käytettiin tarpeen tullen juhlatilaisuuksissa niin kauan kuin siihen mahduttiin. Kun 60-luvulla oli nykyistä vähemmän tarjolla tietokonepelejä, hampurilaisia, pitsoja ja limonadia, monet saattoivat säilyttää linjansa vähintään naimisiinmenoon saakka ja pärjätä rippipuvulla myös hääjuhlansa.
Tekohampaat yleistyivät Suomessa 1960-luvulla. Tekohampaat ja rippikoulun yhdistävä ilmiö kuvataan Pentti Kasurisen ohjaamassa Jumalan hampaat -lyhytelokuvassa, joka perustu tositapahtumiin.
Elokuvan päähenkilön Juhan rippikoulu keskeytyy, kun syrjäisen kylän kirkon pihaan ilmestyy pakettiauto. Pappi johdattaa nuoret pihalle katsomaan vieraita. Pakettiauton tavaratilasta paljastuu hammaslääkärin vastaanotto. Vanhemmat olivat päättäneet, että rippilahjana koko kylän nuorille laitetaan tekohampaat.
Tekohampaat olivat nuorelle käytännöllinen rippilahja.
Oulun keskuskansakoulun kahdeksasluokkalaisena ripille päässyt Seija Saarela muisteli Kalevassa 20.5.2012, miten hän sai vuonna 1952 mieluisia yllätyksiä rippikoulun päätteeksi.
– Rippilahjaksi sain äidiltä permanentin ja mummolta valokuvauksen Koiviston kuvaamossa.
Kalevan toimittaja Jaana Haapaluoma teki kesällä 2014 jutun rippirististä.
Pastori Mikko Salmi Oulusta kertoi saaneensa rippilahjaksi Lapin kultaa vuonna 1990. Ristikoru oli tehty Lapista löytyneestä kullasta. Hän oli saanut toisen ristin kummisedältään, joka oli oli ollut rajaseutupappina sekä merimiespappina Argentiinassa ja harrastanut myös ralliautoilua.
Rippikoulua uudistettiin perusteellisesti runsas kymmenen vuotta sitten yhdessä katekismuksen kanssa. Katekismushan on rippikoulun opetusta ohjaava perusteos. Rovastijohtoinen rippikoulu, jossa rovasti esitelmöi ja rippikoululaiset kuuliaisesti kuuntelivat, alkoi olla mennyttä aikaa viimeistään vuosituhannen taitteessa.
Nyt rippikoululaiset ja rippikoulun opettajat työstävät yhdessä rippikoulun aiheita uusien oppimismenetelmien kuten elämysten ja roolileikkien avulla.
Reportteri Daniel Wallenius matkusti kesällä 2012 Utajärvelle Rokuan leirikeskukseen. Nuoret kehuivat, että opetusta oli vain neljä tuntia päivässä. Leirin tärkein opetus oli tullut tuntien ulkopuolelta.
– Olen oppinut heittäytymään, yksi tytöistä kertoi.
Juttua muokattu 1.7. kello 21.03. Nimi korjattu.
Ortodoksinuoret käyvät kriparin
Rippikoulu on ollut luterilaisessa kirkossa ehtona ehtoolliselle eli ripille pääsylle. Edelleen se vaaditaan kummiksi ja avioliittoon vihkimiselle.
Ortodoksisessa kirkossa ehtoolliselle pääsee heti kun on kastettu ja voideltu kirkon jäseneksi. Ortodoksisen kirkon ”rippikoulu” on kristinoppikoulu, puheenomaisesti kripari.
