1960-luvun Oulu oli 50 000 hengen puukaupunki. Keskusta oli pieni, tiet mukulaisia ja kerrostaloja vain harvassa. Vaikka sota oli ohi, sen jäljet näkyivät. Eri ikäisiä lapsia oli paljon, seuraa siis löytyi. Autoja oli vähän ja televisio vain harvoilla. Vaikka nuorisokulttuuri oli vasta aluillaan, eivät nuoret olleet sen toimettomampia. Tapahtumaköyhyyttä oli, mutta oma luovuus auttoi eteenpäin.
"Illat vietettiin kulkemalla kaupungilla. Kävelimme tiettyä reittiä ja oleilimme kavereiden kanssa rappukäytävien edustoilla. Jos ei oltu kartsalla, luettiin kotona. Jos ei luettu, juotiin kavereiden kanssa hienosti kahvia tai ulkoiltiin. Konsertteja ei ollut. Sen sijaan koulu järjesti nykyistä enemmän toimintaa", 60-luvulla nuoruuttaan elänyt Eija Hahtonen, 56, toteaa.
Rakkausnovellit kiersivät
Oulussa toimi monenlaista koulutoimintaa järjestävä Teinikunta, johon kuuluivat yli 15-vuotiaat nuoret. Teinikunta piti kouluilla kerhoja ja teinihippoja, isoja nuorille tarkoitettuja juhlia. Alakoululaiset järjestivät ipanajuhlia, joissa tärkeää oli piirileikki: tytön ja pojan käsikynkkäkierros pitkin koulua. Koulu oli hyvin erilaista nykyaikaan verrattuna. Lauantaikin vietettiin koulunpenkillä.
"Olin Oulun Normaalilyseon tyttöluokalla. Luokkakaverit olivat tärkeitä, kuljimme aina isossa tyttöporukassa. Opettajat olivat persoonallisia, kuri oli kova. Piirtoheittimiä ei ollut, opettaja kirjoitti kaiken taululle ja me kopioimme vihkoon. Koulu oli maksullinen ja karttakepillä oli käyttöä. Välitunneilla kierrätimme rakkausnovelleja. Ne olivat kuin nykyajan Salkkarit", Hahtonen muistelee.
Tupakointi oli yleistä
Salkkareista ei 60-luvulla ollut tietoakaan, olihan televisiokin uusi juttu. Televisio oli mustavalkoinen ja sen parilta kanavalta saattoi seurata muutamaa sarjaa. Elokuvissa sen sijaa käytiin ja radiosta kuunneltiin iskelmiä, kuunnelmia ja kirkonmenoja. Iskelmien sanoja kopioitiin lehdistä ja opeteltiin ulkoa.
"Nuorisomuoti oli nouseva asia. Rahaa oli vähän, eivätkä vaatteet olleet niin tärkeitä. Must-juttuja ei ollut, siistit vaatteet kelpasivat. Luokan sisäistä pikkumuotia saattoi olla, kuten mohairvillatakit. Tytöillä oli housujen käyttö kielletty, paitsi liikuntapäivänä. Muuten ei ollut muotteja, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia", Hahtonen kritisoi.
Tupakan poltto oli yleistä, mutta alkoholiin koskettiin aikaisintaan lukion lopulla. Täysi-ikäinen oli 21-vuotiaana. Teinihippa-aikoina ei vielä seurusteltu. Kuljettiin isolla porukalla, ei sen kummempaa. Vanhemmat olivat usein tiukkiksia. Jos myöhästyi seitsemän minuuttia, seurasi kaaos. Niinpä jotkut palkkasivat pikkuveljensä siirtämään yöllä eteisen kelloa taaksepäin.
Nukun Santaidekoulun oppilaat esittelevät Nuoruus kautta aikojen -sarjassa tietyllä vuosikymmenellä nuoruuttaan eläneitä henkilöitä.