Noin 20 vuotta sitten vaateyritykset kehittivät tehokkaan ja edullisen tavan suunnitella ja tuottaa vaatteita halvan työkustannusten maissa. Tuotantosarjat kasvoivat ja uudet vaatetrendit saatiin kauppojen hyllyille muutamassa kuukaudessa. Syntyi pikamuoti.
Pikamuodin sanottiin demokratisoivan muodin, kun kaikilla oli varaa trendivaatteisiin. Nyt pikamuotia on kauppakeskukset pullollaan. Muotia tarjotaan joka tuutista ja vielä netistäkin. Jatkuvat vaatetarjoukset ovat tulleet tutuksi, jopa niin, että vaatteen normaalihinta on hämärtynyt. ”Osta kolme, maksa kaksi” -tarjoukset kutsuvat kuluttajia.
Kauppojen hyllyille jopa joka toinen viikko tulevat uutuudet houkuttelevat kuluttajaa piipahtamaan kaupassa ja tekemään impulssiostoksia. Alennuksesta ostettaessa vaatetta ei usein soviteta, jolloin ”virheostos” saattaa jäädä jopa kokonaan käyttämättä. Tehokas tapa tuottaa on johtanut vaatteiden liikakulutukseen, vaatteiden käyttöiän lyhentymiseen ja tekstiilijätemäärän jatkuvaan kasvuun.
Vaatteiden laatu on heikentynyt, kun kustannuksissa on säästetty ja samalla vaatteen käyttöikä on lyhentynyt. Vaate on niin halpa, ettei sitä enää korjata sen rikkoutuessa, vaan heitetään pois ja ostetaan uusi.
Voidaankin sanoa, että pikamuoti on ollut onnistunut tuotantomalli kaupallisesta näkökulmasta, mutta se aiheuttaa yhä kasvavia ympäristöongelmia halvan tuotannon maissa, työolosuhteisiin liittyviä ongelmia ja tekstiilijätemäärän kasvua. Tuotantomäärät ovat myös niin valtavia, ettei kaikkia vaatteita saada enää myytyä, edes alennuksella ja viime aikoina olemmekin lukeneet uutisia myymättä jääneiden vaatteiden polttamisesta.
Tekstiili- ja vaateteollisuus on yksi suurimmista teollisuusaloista globaalisti. On arvioitu, että vaatetuotannon hiilijalanjälki on suurempi kuin lento- ja laivaliikenteen päästöt yhteensä. Tekstiiliteollisuus saastuttaa monessa maassa pohjavedet ja joet, kun tuotannon jätevesiä ei puhdisteta asianmukaisesti. Kiinassa joillain alueilla tekstiiliteollisuus on jopa kielletty sen saastutettua puhtaan pohjaveden.
Tässä valossa yhä lyhentynyt vaatteen käyttöikä tuntuu edesvastuuttomalta kuluttamiselta, koska jokaiseen vaatteeseen on mennyt luonnonvaroja, sähköä, vettä ja raaka-aineita. Keskimääräisesti vaate on vaatekaapissamme muutaman vuoden, mutta tuona aikana sitä käytetään aktiivisesti vain parin kuukauden ajan, ennen kuin se muuttuu jätteeksi.
Tilanteen tuleekin muuttua kestävämpään suuntaan. Materiaalikiertojen tulee hidastua ja vaatteet tulee suunnitella pidempään käyttöön ja myös kierrätykseen sopiviksi. Meidän tulee kuluttajina rakastua vaatteisiimme, nähdä ne sijoituksina ja pitää niistä huolen myös pidentämällä niiden käyttöikää.
Nykyinen halpamuoti ei myöskään ole jatkossa mahdollista, jos tuotannon ympäristökuormitus sisällytetään tuotteen loppuhintaan. Hyötyjien tulee maksaa synnyttämänsä ympäristökuormitus.
Jatkossa vaatteet suunnitellaan tiettyyn elinkaareen sopiviksi ja kierrätykseen kelpaaviksi. Kiertotalousmalli sulkee materiaalikierrot ja tekstiilijätteestäkin pystytään tekemään korkealaatuista raaka-ainetta. Tämä on vielä tulevaisuusvisio, mutta sitä kohden mennään sekä tutkimuksen, että poliittisten ohjaustoimien avulla.
EU-tasolla keskustellaan tuottajavastuun kasvattamisesta siten, että tuottajan tai maahantuojan vastuulle tulee ottaa vastaan kaikki tuottamansa tuotteet niiden elinkaaren loppupäässä. Tämä kannustanee suunnittelemaan ja tekemään parempaa laatua ja pidempää käyttöikää tuotteisiin. Suomi on sitoutunut olemaan kiertotalouden johtomaa ja hoitamaan tekstiilijätteen vastaanottamisen, lajittelun ja kiertoon saattamisen asianmukaisesti jo vuonna 2025.
Etelä-Suomeen onkin suunnitteilla tekstiilijätteen lajittelukeskus. Uusia teknisiä innovaatioita tarvitaan, jotta kaikki tämä toimii sujuvasti tulevaisuudessa.
Robotiikkaa tulee kehittää eri tekstiilikuitujen tunnistamiseksi. Kierrätysteknologioita tulee kehittää, jotta ne voivat prosessoida eri materiaaleja korkeatasoiseksi uudeksi kuiduksi.
Tuotteiden tulee olla kierrätykseen sopivia ja eri osat ja materiaalit tulisi olla helposti irrotettavia eri kierrätysjakeisiin.
Kuluttajien tulee muuttaa kulutuskäyttäytymistään toisenlaiseen muodin kuluttamiseen, hitaampaan, harkitsevampaan ja huolehtivampaan. 20 vuotta olemme saaneet nauttia halvasta ja helposta pikamuodista. Suuri muutos muodin toimintaympäristöön on tulossa, joka pakottanee yritykset toimimaan toisin.
Seuraavan 20 vuoden aikana toivottavasti näemmekin muutoksen, joka johtaa resurssitehokkaaseen, järkevämpään ja hitaampaan muodin tuotantoon ja kuluttamiseen.
Kirsi Niinimäki on muotoilun tutkimuksen professori Aalto-yliopistossa, vastuualueenaan muodin, vaatetuksen ja tekstiilin tutkimus.