Kasvatustyössä ja työyhteisöjen kehittämisprojekteissa mukana olleena tutustuin aikanaan ruotsalaiskollegoihin, jotka olivat aikuisopetuksessa pitkään soveltaneet opettajien parityöskentelyä. Tämä vaikutti myös allekirjoittaneen kokeilemaan parityöluentoja.

Koska opettaja on perinteisesti tottunut työskentelemään yksin, niin uusi tapa edellyttää toimintakulttuurin muutosta. Tähän liittyy halu ja taito työskennellä yhdessä. Opetuksen suunnittelu, toteutus ja työmenetelmän arviointi ovat vuorovaikutteisia. Malli edellyttää myös koulun johdon tukea ja kannustusta.

Laajennan yhteistyömallin soveltuvan opetuksen lisäksi myös muille työaloille. Erilaisilla pari- ja tiimityötapojen kehittämisellä voidaan saavuttaa sekä työn tulosten että työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta myönteisempiä kokemuksia verrattuna yksilölliseen työskentelyyn.

Hiljattain edesmennyt Tampereen yliopiston käyttäytymistieteiden tutkija Klaus Weckroth (oli muuten Oulun yliopistossa vaikuttaneen professori John Weckrothin poika) on analysoinut esimerkiksi parityön edullisuutta. Hänen mukaansa parityöskentely parhaimmillaan on silloin, kun työparilla on erilaisia käsityksiä työnsä kehittämisestä, mutta heillä on yhtenäinen toimintatapa työskennellä tavoitteen saavuttamiseksi.

Työtehtävissä se merkitsee sitä, että tehokas parityö on enemmän kuin osiensa summa.