Pieteetillä käsityönä valmistetut arvokkaat villavaatteet, hopeat ja paulat säilytetään huolellisen tarkasti.
Hopeiset riskut, huivin sidontakorut, pakataan käytön jälkeen rasioihin ja laitetaan pakastimeen, etteivät ne tummu. Kenkien lankatupsut vedetään kartonkirullien sisälle suojaan.
Kudotut paulat, sitomisessa käytetyt nyörit, kiedotaan siististi rullalle käytön jälkeen.
Reetta Tornensis pitää perinteisiä saamelaiskäsitöitä arvossaan.
Tornensis oli 19-vuotias, kun hän viisi vuotta sitten muutti pohjoisesta Ouluun opiskelemaan yliopiston Giellagas-instituuttiin saamelaista kulttuuria.
Käsityöt ovat kuuluneet elämään jollakin tapaa aina, mutta ensimmäisen itse tehdyn saamelaispuvun, gáktin, hän valmisti lukion jälkeen.
– Serkku oli saanut oppia áhkkulta, jo edesmenneeltä isoäidiltä, ja hän opetti minua.
Käsityöperinteen siirtyminen onkin nuorelle naiselle tärkeää. Kulttuuri, käsityöt, historia ja omat juuret ovat kietoutuneet tiukasti yhteen.
– On tärkeä oppia tuntemaan oman suvun tyyli. Pukua tehdessä mietin, miten áhkku yhdistelisi nauhoja. Olen tarkastellut paljon käsitöitä ja haluan tehdä mummon tavalla.
Saamenpuku elää ajassa
Tällä hetkellä Tornensis pitää Pikisaaren vaatetusalan artesaaniopinnoista taukoa ja kirjoittaa pro gradu -tutkielmaa.
Historiasta muutenkin kiinnostunut nuori nainen kuuntelee mielellään tarinoita vanhemmalta sukupolvelta:
– Áhkkun 80-vuotias sisko on elänyt jutaavaa elämäntyyliä [suurporonhoitajien vaellus] ja nähnyt pohjoisen murroksen. Kyselin häneltä paljon saamenkäsitöihin liittyviä asioita, ja hän opetti minulle paulojen kudontatekniikkaa.
Gákteja Tornensiksella on useampia eri tarkoituksiin. Hänen punaisesta verkakankaasta, laadukkaasta villasta tekemänsä gákti on tarkoitettu juhlavaan käyttöön.
– Gákti on alkujaan työvaate. Haluan, että saamelaisvaatteita voi käyttää arjessakin, hän kertoo.
Saamelaiskäsitöissä käytännöllisyys ja estetiikka kulkevat käsi kädessä. Muotoilulla on aina funktio.
Kenkien kärki on käyrä, koska aikanaan malli pysyi paremmin suksessa. Puukon tupen koristereiät kuivattavat terän nopeammin. Riskujen tehtävä on pitää huivi paikoillaan.
– Estetiikka palvelee käytännöllisyyttä, Tornensis kiteyttää.
Saamenpuvusta käsityöläinen on tehnyt omannäköisensä. Kenkien paulakuvio tulee Enontekiöltä, vyön kuvio kulkee oman suvun piirissä.
Suomalaiseen kansallispukuun verrattuna saamenpuku on elävä. Sitä saa muokata, siitä saa käyttää vain yksittäisiä osia ja esimerkiksi huivia saa käyttää nykymuodin tyyliin kaulalle kiedottuna.
Yhden puvun Tornensis ompeli Vallilan kuviollisesta Charlotte-kankaasta. Railakkaasti koristellussa hulvassa, helman koristelussa, hivottiin jo sopivuuden rajoja, mutta äiti kannusti: ”Tehe ittesti näkönen”.
– Haluan kuitenkin pysyä saamen käsityön normien rajoissa. Täytyy oppia tuntemaan oma kulttuuri ja se, mikä on hyväksyttävää, Tornensis kertoo.
– Kun ensin tuntee oman suvun tavan, voi sen jälkeen jättää myös oman jälkensä.
Saamelaisten kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta