Oulun Teatterin kampaamonhoitajan Eija Juutistenahon matkanteko teatterin sokkeloisilla käytävillä on hidasta. Jokaisella vastaantulijalla tuntuu olevan naiselle asiaa. Yksi kyselee hiuspompulasta, toinen meikkivoiteen sävystä, kolmas kampausaikataulusta.
Juutistenaho kertoo kysymysten tulvan johtuvan osittain siitä, että korona-aikana näyttelijät maskeeravat itse itsensä niin pitkälle kuin pystyvät.
– Olemme koonneet näyttelijöille laatikot, joissa on kaikki tarvittavat tuotteet sekä tarkat ohjeet. Hiusten sekä vaativampien maskeerausten kanssa toki autamme, Juutistenaho kertoo.
Monivaiheinen prosessi
Vaikka osa Juutistenahon sekä viiden muun teatterin kampaamossa työskentelevän työtehtävistä on koronan vuoksi sälytetty näyttelijöille, on kiirettä piisannut ennen teatterin syksyn ensi-iltoja.
– Kaksi ensi-iltaa edeltävää viikkoa ovat aina ne kiireisimmät, Juutistenaho sanoo.
Hän kertoo näytelmän maskeerauksen ja kampausten suunnittelun käynnistyvän palavereilla ohjaajan, pukusuunnittelijan sekä valo- ja äänisuunnittelijan kanssa.
– Käymme tarkasti läpi näytöksen kaikista näkövinkkeleistä ja keskustelemme hahmoista.
Näytelmän harjoitusten käynnistyttyä kampaamossa alkaa meikkien suunnittelu sekä hiusten valmistus.
– Meiltä teatterilta löytyy noin tuhat peruukkia, mutta ne ovat kaapeissa pestyinä ja viikattuina. Jos näytökseen tarvitaan Elvis-tukka, sitä ei ole valmiina, vaan se on kammattava alusta loppuun samalla tavalla kuin oikeisiinkin hiuksiin.
Joka ikinen hiussuortuva, pulisonki ja viiksikarva joka teatterin lavalla nähdään, on siis käynyt läpi teatterin kampaamon ammattilaisten käsittelyn.
– Eikä se suinkaan riitä, että kampaus tehdään kerran, vaan se huolletaan jokaisen näytöksen jälkeen, Juutistenaho huomauttaa.
Vaikka teatterin kampaamosta löytyy valtavasti peruukkeja, aina sopivaa ei löydy.
– Siinä tapauksessa teemme sen itse. Se on aikaa vievää ja pikkutarkkaa näpläämistä.
Kaiken on oltava valmista kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa, jolloin käynnistyvät näytöksen valmistavat harjoitukset.
– Siitä eteenpäin kaikki läpimenot ovat meikkien ja kampausten kanssa. Siinä pääsemme näkemään, miten meikit ja tukat lavalla käyttäytyvät ja kuinka vaihdot onnistuvat. Näitä viilataan usein ihan ensi-iltaan saakka.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Karvaisia näytöksiä
– Siis mitä enemmän irtokarvoja lavalla on, sitä enemmän kiireitä se tietää meille, Juutistenaho summaa ja muistelee vieläkin otsaa pyyhkien aikaa, jolloin Oulun teatterilla meni samaan aikaan Peppi Pitkätossu ja Rakastunut Shakespeare.
– Siinä jouduttiin antamaan kaikkemme, ja vähän enemmänkin.
Juutistenaho kertoo myös Addams Familyn olleen yksi teatterin kampaamon lähihistorian työteliäimmistä taidonnäytteistä.
Viime viikonloppuna ensi-iltansa Oulun Teatterilla saaneet Synninkantajat sekä Olipa kerran kassakaappimurto – Tapaus Vietas 1971 ovat Juutistenahon mukaan melko vähätöisiä.
Sen sijaan marraskuun puolivälissä suurella näyttämöllä ensi-iltansa saava koko perheen seikkailu Kaboom ja kuvittelun voima työllistää kampaamoa näidenkin edestä.
– Teemme parasta aikaa siihen muun muassa peruukkeja vanhoista villapaidoista ja vaahtomuovista. Tänään olemme myös testanneet erilaisia aineita, millä saataisiin parhaiten pysymään My Little Ponyjen hännät ja harjat suorina ja selvinä. Mietinnässä on myös se, miten onnistuu apinan sekä ponin roolit tekevän näyttelijän nopeat roolinvaihdot.
Rauhan tyyssija
Siinä missä tavallisessa parturi-kampaamossa käy iloinen puheensorina, teatterin kampaamo on rauhan ja hiljaisuuden tyyssija – ainakin silloin kun näyttelijöitä meikataan ja kammataan varsinaisiin näytöksiin.
– Se on kirjoittamaton sääntö, että näyttelijöille annetaan rauha kerrata vuorosanoja ja keskittyä h-hetkeen. Meidän penkkihän on se viimeinen paikka ennen lavalle nousemista. Kampaamon ulkopuolella sitten pulputetaan senkin edestä. Teatterin työporukka on todella tiivis ja monen kanssa on vuosien saatossa tultu hyvinkin läheisiksi, Juutistenaho sanoo.
Lapsuuden haaveammatissa
Juutistenaho tuli teatterille kymmenen vuotta sitten sairausloman sijaiseksi.
– Sille tielle jäin ja suunnitelmana pysyäkin, viisi vuotta sitten kampaamon esihenkilöksi kivunnut nainen toteaa.
Hän sanoo olevansa nyt lapsuutensa haaveammatissa.
– Sanoin jo 6-vuotiaana äidille, että minusta tulee kampaaja. Hakeuduinkin heti yläasteen jälkeen ammattikoulun parturi-kampaamolinjalle ja hurahdin siinä samalla myös maskeeraukseen.
Ennen Oulun Teatterin pestiä Juutistenaho työskenteli parturi-kampaamossa, opetustöissä ja teki yli kymmenen vuoden ajan freelancerkeikkaa erilaisissa elokuva- ja mainosprojekteissa.
– Nykyinen työ yhdistää mukavasti kaiken tuon edellä mainitun, sillä jokaisesta näytöksestä tehdään sekä trailerit että mainoskuvat. Vaikka työni on välillä raskasta, nautin sen monipuolisuudesta ja haasteista, Juutistenaho sanoo.
Merkittävää taustatyötä
Teatterinäytösten maskeeraus ja kampaus on hiljaista mutta merkittävää taustatyötä, jota moni ei tule ajatelleeksikaan.
Juutistenaho kiittelee alan arvostuksen kasvaneen merkittävästi viime vuosina. Tästä on osoituksena muun muassa vuonna 2013 jaettu ensimmäinen maskeeraussuunnittelun Jussi-palkinto.
– Se oli alallemme tosi iso juttu.
Myönteiseen suuntaan on menty Juutistenahon mukaan Oulun teatterillakin.
– Maskeerauksen suunnitteluvastuu on siirretty pukusuunnittelijalta kampaamolle ja nykyään se mainitaan myös käsiohjelmassa. Se on tosi hieno juttu.
