Katsoja tulee teatteriin usein jännittyneenä ja odotuksia täynnä. Hän näkee kauniita lavasteita ja koreapukuisia näyttelijöitä, jotka näyttelevät roolinsa uskottavasti ja saavat yleisön nauramaan tai vaikka itkemään.
Harrastajateatterissa ovet ovat avoinna kaikille myös teatterin tekemiseen. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita sekä lavalle että muihin talon tehtäviin. Yhteisvoimin harrastajateatterissakin kaikki saadaan toimimaan. Teatterin kaartiin kuuluukin paljon enemmän ihmisiä kuin katsojasta saattaa näyttää.
Näytelmän ohjaaja on aina omalla tavallaan näytelmän pääosissa. Ilman häntä näytteämöllä ei toimisi mikään.
Ohjaaja tekee täyden työn toimiessaan koko projektin pomona ja ohjatessa näyttelijöitä tuomaan esiin parhaansa. Hänen täytyy taata, että yleisö viihtyisi katsomossa mahdollisimman hyvin ja pitäisi näytelmästä. Hän suunnittelee myös näytelmän ulkoasun ja sen kulun sekä miettii ja hoitaa monia muita asioita, joita ilman ei näytelmää ehkä syntyisi.
Vaikka näytelmät olisivatkin hauskoja ja kevyitä, näyttelijälle se on kuitenkin aina työtä. Harrastajanäyttelijän on mietittävä roolia päivätöiden tai koulun jälkeen iltaisin, yritettävä omaksua se ja lueskeltava repliikkejä, ellei sitten ole itse fyysisesti teatterilla harjoittelemassa.
Työtä sermien takana
Ohjaajan lisäksi teatterin sermien pimennossa toimii myös useita muita henkilöitä omissa puuhissaan. Yleisöltä piilossa työtään tekevät puvustajat, lavastajat, maskeeraajat, valo- ja äänimiehet sekä muut mahdolliset avustajat ja tukijat.
Teatteria tekemässä onkin aina suuri joukko ihmisiä: mukaan pitää laskea vielä kymmenestä kahteen-, tai jopa kolmeenkymmeneen näyttelijää.
Yleensä ohjaaja kertoo, millaiset lavasteet, vaatetus ja valaisu- sekä äänitehosteet ovat. Apulaiset hankkivat tarvittavat varusteet ja toteuttavat ne sellaisiksi, että ne ohjaajalle käyvät.
Kaikilta teatterin henkilöiltä edellytetään aina ammattitaitoa ja silmää omalle asialleen. Kaikki työ on merkityksellistä ja tärkeää.
Vai mitä olisi näytelmä ilman lavasteita tai vaikkapa valoa?
Puvustajakin pohtii roolia
Puvustajien täytyy työssään miettiä tarkkaan, minkälainen rooli kyseessä kulloinkin on. Puvustajan täytyy ottaa huomioon, millainen näyttelijä roolia esittää ja miettiä, mitä roolihahmo mahdollisesti pukisi ylleen.
Näin puvustajankin on eläydyttävä näytelmän jokaisen hahmon osaan.
Lavastajien on sen sijaan mietittävä minkälaisissa ympäristöissä näytelmä kulkee. Sermien lisäksi lavalle täytyy luoda uskottava ympäristö, oli esitettävä tila sitten ulko-, tai sisätila. Myös sommittelu ja oikeat värit ovat hyvin tärkeitä. Kaiken tämän täytyy tietysti mennä yksiin ohjaajan ja valaisun kanssa.
Valo-, ja äänivastaavien suunnitelmat määräytyvät paljolti sen mukaan, mihin kohtaan lavalle näyttelijät ja rekvisiitta asettuvat sekä millaista tilaa kulloinkin luodaan.
Oikeanlaisen tunnelman luominen on myös tärkeää. Erilaisia tilanteita saadaan sävytettyä erivärisillä tai liikkuvilla valoilla tai vaikkapa savukoneilla.
Katsoja ei monesti tule ajatelleeksi, kuinka paljon työtä hänen ilokseen teatterissa on tehty.
Teatteri luo tunteita
Teatteria tarjoavat suurten ammattiteattereiden lisäksi myös pienkylien asukkaat toisilleen. Harrastajat tekevät teatterityötä omasta tahdostaan ja innostuksestaan. Heille ei makseta palkkaa näyttelemisestä.
Budjettiero ammattiteattereiden ja harrastajien välillä on huomattava. Harrastaja joutuu ehkä tottumaan kutiseviin vaatteisiin ja tunkkaiseen hajuun, mutta se on pientä.
Hommat saa kyllä hoidettua oikein mukavasti ilman pro-välineitäkin.
Teatterityö itsessään on jo niin palkitsevaa, että siihen jää suorastaan koukkuun. Se on myös raskasta omalla tavallaan, mutta monet harrastajta haluavat palata joka vuosi teatterin pariin aina vain uudelleen ja uudelleen. Sieltä ei koskaan työ lopu.
Valmiin näytelmän nähtyään katsojat voivat keskustella toistensa kanssa näytelmästä ja sen sisällöstä, näyttelijöistä ja näytelmän tapahtumista. Ja miettiä mielessään sen sanomaa tai tarkoitusta.
Teatterissa katsoja voi törmätä asioihin, jotka eivät häntä omassa arjessaan kosketa tai voi saada uusia näkökulmia eri asioihin. Teatteri tuo esiin tunteita ja uusia ajatuksia, niin katsojassa kuin myös näyttelijässä.