Kesä, kärpäset ja ratsastus.Ylitornion Kaulirannalla asuva 16-vuotias Ella Jaako on harrastanut ratsastusta nyt muutaman vuoden ajan. Ellalle se ei ole pelkkä kesäharrastus, vaan hän ratsastaa talvellakin.
Ratsastaessa stressi unohtuu.
"On pakko unohtua, sillä siinä ei passaa haahuilla omissa ajatuksissaan. On oltava tarkkaavaisena ja pidettävä hevonen kontrollissa koko ajan. Hevonen tietää kyllä, jos ratsastaja on omissa mietteissään", kertoo Ella.
Kiinnostus ratsastamiseen ja hevosiin heräsi Ellan serkkutytön kautta. Vaikka Ella ei koskaan nähnyt kaukana asuvan serkkunsa hevosta, niin kertomukset siitä riittivät herättämään kiinnostuksen.
"Kävin ratsastuskurssilla Ruotsin puolella, Matarengissa olevalla tallilla, ja pari kesää sitten menin ratsastusleirille Äkäslompoloon, Konijänkän Kotieläinpihan järjestämälle leirille."
Leirin tiedot Ella bongasi netistä ja ilmoittautui rohkeasti mukaan, vaikka kukaan tuttu ei ollut lähdössä sinne. Mitä sitä turhia arkailemaan, kyllä leirillä tutustuu, arveli tyttö ja oli oikeassa. Hän nauraa, kun mieleen tulee mukava muisto.
"Siellä oli yksi lapinlehmä, joka käveli pihalla vapaana niin kuin monet muutkin eläimet. Kun me ratsastimme rinkiä kentällä, lehmä tuli ja kiersi ympyrää meidän kanssamme, oli olevinaan hevonen!"
Ella suosittelee ratsastusleiriä etenkin aloitteleville ratsastajille, koska ratsastusopetuksen lisäksi leirillä saa rohkeutta käsitellä hevosta ja oppii, miten isoa eläintä lähestytään. Ratsastusleirejä järjestetään kaikentasoisille ratsastajille.
Ennen satuloimista Ella tarkastaa eläimen läpikotaisin, jotta tietää kaiken olevan kunnossa, kun lähtee ratsastamaan.
"Hevosen karva harjataan, jotta satulan alle ei jää roskia, jotka voisivat hiertää hevosen selkää. Jalat tarkastetaan, ettei kavioissa ole kiviä tai mitään muuta, joka voisi painaa kipeästi. Tämä on tärkeää hevosen hyvinvoinnin kannalta, mutta myös ratsastajalle turvallisempaa", Ella kertoo.
Kaikkein eniten Ella arvelee oppineensa hevosista kuitenkin viime kesänä naapurissaan. Siellä hevosen on saanut itse hakea aitauksesta, satuloida ja laittaa kuntoon ratsastusreissua varten.
"Olen oppinut, ettei ratsastaminen ole vain sitä, että nousee valmiiksi satuloidun hevosen selkään", Ella naurahtaa. "Ja on aina parempi, mitä enemmän on tekemisissä hevosen kanssa. Silloin syntyy parempi kontakti hevoseen."
Maastossa ratsastamisessa on Ellan mukaan parasta vapaus ja se, että saa tuntea hallitsevansa isoa eläintä. Ohjattu kenttäratsastus on opettelun kannalta tärkeää, mutta kun harrastukseen pääsee sisälle, niin tekee mieli päästä myös maastoon.
"Vaaramaastossa on mielenkiintoista kulkea erilaisia polkuja. Hevonenkin on siellä valppaampi ja virkeämpi. Pelloilla taas on ihanaa mennä täyttä laukkaa, saa tuntea vauhdin hurmaa," sanoo Ella.
Hän lähtee hevosaitaukseen hakemaan Lapin Jallu -nimisen suomenhevosen ratsukseen. Jallu on ensin olevinaan, mutta hetken kuluttua Ella saa sen houkuteltua luokseen, ja pujottaa riimun hevosen kaulan ympärille. Hän taluttaa hevosen pois aitauksesta ja sitoo sen kiinni tolppaan. Tyttö satuloi hevosen ja nousee ratsaille.
Ella suuntaa hevosen läheiselle pellolle ja karauttaa laukaten kohti pellon takana siintävää vaaramaisemaa.