Kajaanilaista rockia ei ole kuultu valtakunnan tasolla aikoihin ja metallia ei senkään vertaa. Nyt kuitenkin kuuluu, kun musiikissaan trash- ja deathmetallia yhdistävä Perfect Chaos julkaisee ensimmäisen albuminsa.
Piirpaukkeen jälkeen kaupungin toiseksi tunnetuin bändi aloitteli muutama vuosi sitten nykyistä mustemman metallin parissa. Pian kuitenkin raskas trash-riffittely alkoi tuntua omimmalta, sanoo yhtyeen kappaleet säveltävä kitaristi Terho Tikkanen.
Perfect Chaosin rivejä kasatessaan Tikkanen sai huomata, että kitaristeja Kajaanissa oli tarjolla yllin kyllin, basistin löytymiseksi piti jo vähän nähdä vaivaa, mutta pätevää solistia ei tarttunut haaviin sitten millään.
Lopulta asiansa osaava karjuja löytyi oululainen Grinisterin riveistä.
"Jätkät olivat katsomassa Grinisterin keikkaa Kajaanissa ja laittoivat perään sähköpostia, että olisi trash-projekti, kiinnostaisiko. Kun kuulin lauluttoman demon, niin kyllä kiinnosti. Se oli matskua, johon ei malttanut olla tarttumatta", sanoo nyt Grinisterin lisäksi myös Perfect Chaosissa laulava Aki Häkkinen.
Vaikka sekä Grinister että Perfect Chaos uhkuvat vihaa ja ikäviä asioita, molemmille tekstejä kirjoittava Häkkinen sanoo kirjoittamisen sujuvan ongelmitta. Erot yhtyeiden välillä ovat selvät.
"Perfect Chaosilla on oma filosofiansa - kaaosteoria, jonka pohjalta kaikki liittyy tavalla tai toisella kuolemaan. Perfect Chaosin tekstit ovat kieroja ja syviä, Grinisterin puolestaan suoria ja provosoivia", Häkkinen luonnehtii.
Kainuulais-oululainen yhteistyö on sujunut Häkkisen mukaan kivuttomasti.
"Perfect Chaosin tapauksessa kaikki toimii varmaan paremmin kuin jos oltaisiin kaikki samalla paikkakunnalla ja nähtäisiin päivittäin. Nyt pidetään tehokkaita ja tiukkoja vääntösessioita."
Perfect Chaosin ensialbumi Breed Hate Steer Fate jyrää nimensä mukaisesti. Riffit ovat raskaita ja ilonaiheet vähissä. Kun tehdään äärimmäisen raskasta rockia, viha on hyvä luovuuden lähde, myöntää kitaristi Tikkanen. "Itsellä on paljonkin hampaankolossa erilaisia asioita, mutta kyllä taustalla on myös rakkaus raskaaseen musiikkiin; sitä sattuu vain tykkäämään tällaisesta metallista."
Mokoman ja Chaosbreedin kaltaisten yhtyeiden myötä trashmetallin voi sanoa Suomessa kokevan pientä kukoistuskautta.
"Silti monet eivät tee juttuja kovinkaan persoonallisesti. Uskon, että erotutaan, kun meillä on soitannollisesti sen verran progressiivista meininkiä. Ja ei hirveästi ole Ruotsi-soundia vaikka minua onkin usein Hauntedin Peter Dolvingiin verrattu", sanoo Häkkinen.
Perfect Chaosin soittajat ovat Häkkisen mukaan melkoisia perfektionisteja, ja hyvä niin. Breed Hate Steer Fate on soittamalla soitettu, eikä parsittu läjään tietokoneella: "Rockmeiningillä", vahvistaa Tikkanen.
Metalli on soinniltaan yleismaailmallista musiikkia, mutta jotain leimallisesti pohjoista voi kuulla Perfect Chaosin mättämisestä, uskovat Häkkinen ja Tikkanen.
"Perfect Chaosilla on tietynlainen suomalainen, ja erityisesti pohjoissuomalainen, raakuus mukana. Kun ajattelee vaikka Impaled Nazarenen alkuaikoja, niin samaa pohjoisen angstia löytyy meiltäkin."