Onnistujat
Joel Armia
Tuskin kovinkaan monen bingolapussa luki ennen olympialaisten alkua, että Leijonien paras pistemies on nelosketjun laitahyökkääjä Armia (3+5=8). Vuosien varrella hämmentävän kokonaisvaltaiseksi kiekkoilijaksi kehittynyt porilainen oli kiekollisten taitojensa lisäksi erinomainen puolustussuuntaan.
Sisupuukon ansaitsee myös Armian ketjukaveri Erik Haula (3+3=6), joka teki maalin välierässä ja pronssiottelussa.
Sebastian Aho
Oululainen kohosi turnauksen aikana Leijonien pelilliseksi ja henkiseksi johtohahmoksi. Otteissa oli jääkiekollisten ansioiden lisäksi kaivattua intohimoa ja menestymisen paloa.
Teki tärkeän kavennusmaalin puolivälierässä ja syötti avausosuman välierässä. Pronssiottelussa Aho aloitti maalinteon ja hankki ratkaisevaan 3–1-osumaan johtaneen jäähyn. Ne olivat johtavan pelaajan tekoja.
Rasmus Ristolainen
Kymmenen vuoden tauon jälkeen A-maajoukkueeseen palanneella jykevällä puolustajalla oli takanaan rikkonainen NHL-kausi. Lähtökohtiin nähden Ristolaisen turnaus oli huima. Ei kaihtanut kontakteja, vaan pelasi kaksinkamppailut raamiensa mukaisesti. Tehotilasto oli pakkipari Niko Mikkolan kanssa peräti yhdeksän pykälää plussan puolella.
Juuse Saros
Jotta Suomi saattoi haaveilla menestyksestä Milanossa, joukkue tarvitsi erinomaista maalivahtia. Saroksen turnauksen alku ei ollut loistelias, ja Sveitsi-puolivälierässä hän tarjoili vastustajalle avausmaalin, mutta muilta osin hän onnistui hyvin. Erityisesti alkusarjan Ruotsi-voitossa maalivahdilla oli suuri rooli.
Antti Pennanen
On fakta, että valmennusjohto olisi voinut saada Leijonien hyökkäyspelaamisesta enemmänkin irti. Miksi Pennanen istutti Oliver Kapasta katsomossa pronssiotteluun asti? Nuori hyökkääjä väläytteli ensimmäisessä viidessä vaihdossaan enemmän kuin Teuvo Teräväinen koko kahden viikon aikana.
Toisaalta Leijonien luotsin pään yläpuolella oli ennen kisoja valtava kysymysmerkki. Alku oli kangerteleva. Parin ensimmäisen ottelun jälkeen Pennanen esiintyi haastattelualueella pelokkaana ja pälyilevänä. Olympialaisten ensimmäisten päivien uutiset suomalaisten NHL-pelaajien viimekesäisestä halusta tuoda Pennasen valmennusryhmään Florida-luotsi Paul Maurice aiheuttivat lisää epävarmuutta.
Tappio Sveitsi-puolivälierässä olisi ollut mahdollisesti päätös Pennasen leijonauralle.
Lopulta mitali on aina mitali. Suomen edelle ylsivät vain Pohjois-Amerikan superpumput. Leijonien pelisuunnitelma Kanadaa vastaan oli erinomainen, toteutuskin puolet ottelusta erittäin hyvä.
Pennanen sai päivä päivältä otteisiinsa ja elekieleensä lisää ryhdikkyyttä. Hän pääsi irti vierumäkeläisestä sosiaalipeluutuksesta ja uskalsi rohkeasti kuormittaa parhaita miehiään. Ilves-aikojen selittelyjen sijaan hän jakoi kiitosta pelaajille ja totesi kiperiinkin kysymyksiin, että pulinat pois.
On hyvin mahdollista, että Pennasen valmentajaura sai Milanosta hänen pitkään kaipaamaansa nostetta.
Epäonnistujat
Teuvo Teräväinen
Joukkueen suurin pettymys. Ennusmerkit olivat ilmassa viime talven 4 Nations -turnauksen jälkeen, mutta Aleksander Barkovin ja Patrik Laineen loukkaantumiset avasivat vielä yhden näytönpaikan Leijonissa.
Laitahyökkääjä sai pelata kuusi ottelua kakkosketjussa, mutta tulosta ei tullut yhtään. Kaksinkamppailuissa arka, kiekollisesta pelaamisesta puuttui juonikkuus. Luisteluvoima ei riittänyt maailman parhaiden joukossa.
Roope Hintz
Aloitti ykkösketjun keskellä, mutta putosi hierarkiassa alaspäin. Kykenee NHL:ssä olemaan dynaaminen kahden suunnan sentteri, jolle pisteidenteko ei ole vierasta, mutta kansainvälisissä otteluissa tekeminen on ollut nihkeää.
Viime talven 4 Nations ja olympialaiset yhteen laskettuina saldona on yksi maali, joka syntyi pronssiottelun kolmannessa erässä.