Vuonna 1995 Oulun Naisunioni nimesi Taina Pitkänen-Kolin ja minut Vuoden Saraksi pitkäjänteisestä työstä naiskulttuurin ja naisnäkökulman edistäjänä tieteessä, taiteessa ja politiikassa.
Ruusu viisti pitkin Rotuaaria, ja alakulo oli vallannut mielen. Miksi, minunhan piti olla iloinen tunnustuksesta. Vastauksen löysin luettuani Susan Faludin kirjan Takaisku, jossa hän analysoi pohjia myöten Reaganin ajan politiikan naisten näkökulmasta.
Nyt alakuloni on jälleen läsnä, ollut jo pitkään. Maailmankirjat ovat täysin sekaisin muutaman eläkeläismiehen sekopäisestä politikoinnista ja heidän tukijoistaan.
Näin naistenpäivän alla voinen kysyä, miten voi naisten tasa-arvo. Riippuu näkökulmasta. Naiset ovat koulutetuimpia kuin miehet, mutta työttömyys kolhii niin koulutettuja naisia kuin miehiä. Naiset ovat nousseet merkittäviin päättäviin asemiin. Mitä eroa on, että valtiovarainministerinä on nainen tai mies? Ei välttämättä mitään, kuten olemme saaneet nähdä.
Naisviha on näkyvämpää kuin ikinä, ja se on globaalia. Kun elettiin feminismin toista kautta 1970-luvulla, tavoitteeksi asetettiin, että naiset saavat samat oikeudet kuin miehet. Olennaista siis oli, että miesmaailma ja naisten oikeutettu paikka osana sitä olivat tasa-arvon tavoitteita.
Silmät pyöreinä katsoimme Pohjoismaisessa Forumissa Oslossa naispuolisia sotilaita, nyt meilläkin naisten osallistuminen armeijaan on normittunut. Varsinkin populaarikulttuurissa nuoret naiset ovat ottaneet miestenlehtien kuvaston haltuunsa pukeutumalla niin paljastavasti kuin mahdollista – ja olemalla edelleen katseiden kohteina, mutta nyt vain eri tavoin.
Palkkatasa-arvoon ei edelleenkään ole varaa. Luther oli sitä mieltä, että naisille kuuluukin pienempi palkka, koska he tekevät naisille luonnostaan kuuluvia töitä.
Naisiin kohdistunut väkivalta rehottaa. Iloitaan, kun joku nainen saavuttaa menestystä miesvaltaisen kulttuurin keskellä, esimerkkeinä Kaija Saariaho ja Susanna Mälkki.
Toki iloitsen minäkin. Olen tehnyt elämäntyöni käsityökulttuurissa saaden pikkuruisen särön naislähtöisen kulttuurin lasikattoon, yksilönä, en kulttuurin rakenteissa. Tähän törmäsin jälleen, kun yritin nostaa peruskoulun käsityönopetuksen keskustelua uudelle tasolle.
Milloin naislähtöisen tekemisen kulttuuri on tasa-arvoinen osa yhteiskunnan rakenteita? Purran mielestä siivoaminen sujuu keltä vain. Ei suju. Olin 60-luvulla kesätöissä Lastenlinnassa siivoojana, ja olin tuhota yhden kerroksen parkettilattiat. Onneksi tuli ammattilainen hätiin.
Hyvää naistenpäivää itse kullekin, kaikesta huolimatta. Osallistun naistenpäivän kulkueeseen.
Vuokko Isaksson
Oulu