Hehe, kirjoittaako se tämänkin ylös, kaveri naureskelee karkkikaupan ostosta.
Vannoutunut tarkan markan täti herättää lähipiirissään loputonta huvitusta.
80 senttiä kolikkoa pyytävälle, merkitään ylös. Euron suklaapatukka, ehdottomasti listalle.
Pitkäaikainen, säntillinen kulujen seurantaa paljasta elämästä paljon.
On olemassa näppäriä sovelluksia, joiden avulla omaa kulutustaan voi seurata. Kun syöttää ylös kuitit, ohjelma tekee valmiiksi käyrät ja graafit. Kaupparyhmän sisällä ostokset saa halutessaan automaattisesti ylös niin, että voi puhelimella tarkistaa, paljonko on vuoden aikana käyttänyt vaikkapa hiuslakkaan. Vaivatonta ja yksinkertaista.
Itse suosin Excel-taulukon edeltäjää, perinteistä antiikinaikaista tilivihkoa. Kauniit, siistit rivit, jotka lokeroivat jokaisen ostoksen omaan sarakkeeseensa. Päiväkohtainen, ryhmäkohtainen, kuukausittainen, vuosittainen ja kaikkein tärkeimpänä kulutuksen keskiarvo.
Rivit pysty- ja vaakasuunnassa kertovat menneestä ja ennustavat tulevaa.
Kun kuluja seuraa riittävän pitkään, huomaa, että keskiarvo vesittää yllätyksen.
Tavaralla on tapana kulua loppuun, elektroniikka tulee tiensä päähän. Autot hajoavat, vaatteet kuluvat ja vuosittaiset vakuutusmaksut erääntyvät. Joulu saapuu joka vuosi.
Kesällä sähköllä lämmittävä tanssii cha chata ja talvella itkee puseroonsa.
Keskiarvon syynääjä elää tasaista, yllätysköyhää elämää. Jännitystä arkeen tuo, kun heti rahan tullessa maksaa ensin itselle eli siirtää säästöön.
Kun käyttötili näyttää 29 euroa seuraavan palkkapäivän aikaan, tuntee virkistävästi elävänsä reunalla.
Rahasta tarkka ei suinkaan tarkoita pihiä. Voi olla yhtä aikaa hyvin tietoinen pennosistaan ja samalla harkitusti tuhlata setelit hulmuten.
Kiinasta saisi halvemmalla ja kahvia ryystää kotona edullisimmin, mutta arvoa löytyy muistakin asioista kuin rahasta.
Kivijalkakaupat, palvelut ja kotimaisuus. Loppupeleissä niistä tykkää myös oma kukkaro.