Kommentoin Jouluenkelin mielipidekirjoitusta ”Yksinäinen joulu” (Forum24, 11.12.).
Monien vanhusten lapset ovat muuttaneet työn perässä muualle. Osa on töissä joulun, osalla perheen talous ei kestä matkustamista mummolaan.
Riidoista ei ole kyse, ja jouluaattona voikin olla ikävä vanhempia ja isovanhempia.
Ymmärrän, että palkka työstä ansaitaan. Mutta anteeksiantamus, empaattisuus, armo ja toisen mielipiteiden ymmärtäminen opitaan ja saadaan – ei ansaita.
Sukupolvien erilainen arvomaailma, ikä, kotipaikka, koulutus, työ, elämänkokemus ja sota-ajan traumat ovat asioita, joista ja joiden takia vanhemmat ja lapset voivat olla eri mieltä, kumpikaan ei välttämättä väärässä. Ne eivät saisi aiheuttaa ristiriitoja. Tärkeää on toisen kunnioittaminen.
Muistan rikkautena joulut, jossa me sisarukset lapsinemme saimme olla yhdessä ja olimme tervetulleita äidin ja isän luo sellaisina kuin itse kukin olimme.
Olen kiitollinen siitä, että minulla oli vanhemmat. Sain tämän jo yli 60 vuotta kestäneen elämäni iloineen ja murheineen heiltä.
En ollut aina samaa mieltä heidän kanssaan. Nuorena en aina ymmärtänyt heidän neuvojaan. Jonkun sisaren ”suosimistakin” jossain vaiheessa koin.
Minulla oli onneksi muistissa käsky isän ja äidin kunnioittamisesta. Mikäli en olisi sitä muistanut, olisin tahtomattani aiheuttanut vahinkoa ja mielipahaa meille kaikille.
Nyt jälkeenpäin ajattelen, että osa vähäpätöisinä pitämistäni neuvoista olisi ollut varteenotettavia. Ehkä olisin välttynyt joiltakin risukasoilta elämässäni.
Koen, että omat vanhempanani toimivat kykyjensä ja taitojensa mukaan meidän lasten parhaaksi. Olivat jopa kiitollisia, kun olivat saaneet meidät kasvatettua maailmallelähtökelpoisiksi.
Uskon, vanhemmilla on usko ja tahto lastensa parhaaksi.
Kysyit kirjoituksessasi vanhemmaltasi, onko hän loukannut sinua. Onko pettänyt luottamuksesi? Onko kiittänyt?
Meidän lasten on kysyttävä samaa itseltämme. Olenko kiittänyt huolenpidosta, ruuasta, vaatteista, koulutusmahdollisuudesta ja muusta tarpeeksi?
Ikäihmisellä yhteydenpito ei välttämättä onnistu enää yhtä hyvin kuin nuoremmalla, joten pitäkäämme itse yhteyttä heihin.
Pitämällä lapsesi pois isovanhempiensa luota viet heiltä kokemuksia.
On perheitä, joissa lapset viimeistään aikuistuttuaan haluavat tietää juuristaan. He ovat itse aktiivisesti ottaneet yhteyttä, saaneet isovanhemmista hienoja kavereita ja kuulleet vanhoja tarinoita aikuistuttuaan, lopultakin.
Siispä joustaen, auttaen ja ymmärtäen kohti rauhallista joulua!